Samaan aikaan Jiin Mummin putkiremontti asunnon osalta lähestyi.
Tuskin oli kellaritilojen tyhjennyksestä selvitty, kun oli mietittävä, mihin tyhjennetään
90 neliötä asuntoa. Kolme huoneista oli vuorattu kirjahyllyillä ja paksuja
tietosanakirjamaisia teoksia oli kilometritolkulla.
Loppukevään osalta meillä oli joka päivälle
minuuttiaikataulut: kuka tyhjentää Mummin asuntoa, kuka maalaa toista asuntoa, kuka
hakee lapset hoidosta, kuka selvittää perinnönjakoa, kuka tekee jotain edellä
mainituista lasten kanssa ja kuskaa lapsia harrastuksiin tai sieltä pois ja
kuka ajaa jotain kuormaa kaatopaikalle tai tekee hankintoja rautakaupassa. Organisoitavana
ja suunniteltavana oli keittiöremontti kahteen eri paikkaan, joista toinen oli
ajoitettava putkiremontin kanssa yhteen. Mietittävänä oli sähkö- ja putkityöt,
purettavana kaksi keittiötä, hankittavana kaikki uudet kalusteet ja ihmeteltävänä
perhe- ja perintöjuridiikan kiemurat perinnöstä kieltäytymisen sekä alaikäisen
sijaantulijan osalta. Selvitettävää riitti asbestikartoittajan tehdessä
kahdesti oharit ja jo löydettyjen vuokralaisten ilmoittaessa yllättäen,
etteivät otakaan asuntoa. Kaiken tämän lisäksi oli se ihan tavallinen,
kiireinen arki kahden lapsen ja töiden muodossa. Minulla oli To Do -listoja puhelimessa,
tietokoneella, työkalenterissa, taskukalenterissa ja ainakin viidellä eri
irtolapulla.
Kun pääsin sijoitusasunnossa jynssäämään kylpyhuoneen
kaakeleita, saatoin vain todeta homeisten ja irtoilevien laattojen olevan siinä
pisteessä, että kylppäri oli uusittava. Oli etsittävä tekijä siihenkin. Töiden
päästyä vihdoin käyntiin, löytyi kylpyhuoneesta kosteutta ja remontti laajeni
jälleen. Taloyhtiön isännöitsijä osoittautui varsin yhteistyötaidottomaksi
(siitä huolimatta, että koko remontti oli osakkaan kustannettava). En jaksa
edes mennä vääntöön isännöitsijän kanssa tai tämä tarina ei pääty ikinä. Lattia
jouduttiin lopulta purkamaan betonia myöten – ja tietysti haitta-ainepurkuna.
Töiden, lasten ja parisuhteen (minkä?) ohella pyöritimme
aivan järkyttävää palapeliä. Vuorokauden tunnit eivät enää riittäneet, kun
hoidettavaa oli niin paljon. Välillä ajoimme yöllä, lasten nukkuessa takapenkillä,
uusia kylppärikalusteita sijoitusasuntoon, kun aikataulu painoi liiaksi päälle.
Omassa asunnossa ihmeteltiin maan alle (tai maapallon toiselle puolelle)
kadonnutta terassiurakoitsijaa. Mummin asunnossa remontti sentään eteni hyvin –
niin hyvin, että urakoitsija unohti sovitut lisätyöt: kylpyhuoneen kapean oven
leventämisen, uusien sähkövetojen vetämisen ja lattialämmityksen asentamisen.
Laskut kyllä löysivät perille.
Mietittävää, muistettavaa ja selvitettävää oli niin paljon,
että nyt jälkikäteen ihmetyttää, että miten tästä(kin) kaikesta kuitenkin
selvittiin.
Lähdin etsimään kokemuksia koska meilläkin on putkiremontti tulossa rivitaloon. Asiasta on vasta ilmoitettu mutta ei ole sen enempää tietoa, esimerkiksi kauanko se kestää. Mutta siitä kyllä ollaan meille tiedottamassa aivan lähipäivinä. Me itse asumme kolmiossa. Katsotaan siis mitä kustannus tulee olemaan. Toivottavasti projekti menisi suhteellisen helposti. Hyvä että selvisitte tästä urakasta!
VastaaPoistahttp://www.elasticpipe.fi/yhteystiedot/tampere-ylojarvi-nokia
Kylläpä teillä on ollut pitkäaikainen vuokralainen, 22 vuotta on kyllä saavutus. Varmasti asunnossa on uusittavaa, jos tuona aikana ei ole pintaremontteja tehty. Meilläkin on kerrostalossa sijaitsevassa sijoitusasunnossamme suunnitteilla piakkoin sähkötyöt.
VastaaPoista