Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

lauantai 22. lokakuuta 2016

#80: Kohta olemme kotona

Olimme vihdoin saaneet loppuremontille aikataulun, joten hölmönä aloin suunnitella kotiinpaluuta. Remontti valmistuisi keskiviikkoon 5.10. mennessä, joten olimme oikeasti pääsemässä kohta kotiin! Tiedossa oleva siivo ahdisti minua valtavasti. Olin jo kertaalleen siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon (#21) eikä sama projekti kiinnostanut minua enää lainkaan. Koti oli ollut asumatta yli puoli vuotta ja joka paikasta tunkeutui hengitysteihin pientä, kaiken peittävää, tunkkaista rakennuspölyä. Päätin ottaa ulkopuolisen avun vastaan ja sovin siivousyrityksen kanssa, että he tulevat siivoamaan asunnon torstaina ennen kuin muutamme takaisin.

Patesta ei kuulunut mitään eikä kutsua pieneen palaveriin kuulunut, joten oletin kaiken sujuvan annetun aikataulun puitteissa. Totesin Jiille, että kalustus on alkamassa keskiviikkona 28.9., joten meidän on toimitettava kalusteet kylpyhuoneeseen edellisiltaan mennessä. Emme olleet pariin päivään käyneet kotona, mutta luottavaisin mielin varauduimme kalustetoimitukseen: Jii vuokrasi pakettiauton, äitini vaihtoi työvuoron, jotta pystyi hoitamaan lapsia ja isäni tuli kaukaa toisesta kaupungista kantoavuksi tavaroiden kanssa.

Maanantaina Jii nouti saunanoven toisesta kaupungista ja tiistaina hän ajoi pakettiautolla K-Rautaan hakemaan ammeen ja muut kylpyhuoneen kalusteet. K-Raudassa Jii sai apua tavaroiden kanssa ja kaikki tuli nätisti kyytiin. Minä ajoin isän kanssa perässä suoraan kotiin valmiina vuosisadan urheilusuoritukseen. Emme olleet ihan kotiin asti ehtineet, kun Jii soitti. Hän kysyi, missä olemme. Ajattelin, että hän on lähtenyt kantamaan tavaroita yksin ja litistyy nyt jonkun laatikon kanssa portaikkoon. Mutta Jii totesi turhautuneena, että älkää pitäkö kiirettä, ei ole tavarat tänään menossa kylpyhuoneeseen. Onneksi isäni ajoi, sillä olisin varmaan ohjannut auton suoraan ensimmäiseen siltapilariin. Kylpyhuone oli täysin kesken, lattiaa ei ollut edes saumattu vielä. Ei siis puhettakaan, että sinne olisi kalusteita nosteltu paikoilleen. 

Ammeen paikalla vielä vähän täyttä

Ei tilaa sen paremmin

Aavistuksen turhautuneina ahdoimme kalusteet olohuoneeseen ja jätimme ne odottelemaan sopivampaa hetkeä kylpyhuoneeseen siirrettäväksi. Ajatus kotiinpaluusta ampaisi taas valovuoden väärään suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti