Lokakuun 26. päivä oli yksi tämän vuoden merkittävimpiä
päiviä perheellemme. Se taisi olla jopa tärkeämpi kuin 20. päivä, joka oli
kuudes hääpäivämme. Sokerihääpäivä – ei kovin makeasti mennyt. Olemme aina
tykänneet matkustella ja päätimme aikoinaan, että vietämme hääpäivät aina jollain
reissulla. Viime vuonna hääpäivä meni täysin vielä vaikeasta synnyttämisestä
toipuessa, mutta silloin itkusilmässä päätin, että jatkossa meidän
hääpäiväreissujamme ei estä mikään!
Se oli taas helpommin päätetty kuin toteutettu. Ihana
siskoni Ässä kyllä otti tytöt hoitoon, mutta lentokentän sijaan me suunnistimme
kotiin laittamaan tavaroita paikoilleen. Saimme laitettua keittiön tavarat
paikoilleen, mikä 15 pahvilaatikon tyhjennyttyä helpotti huomattavasti
liikkumista asunnossa. Jääkaapit ja pakastimet tuli kytkettyä virtoihin ja
astianpesukoneen ensipesut hoidettua. Jotta iltaan saatiin edes ripaus romantiikkaa,
niin pääsimme sentään ulos syömään. Tai siis autoon. Mc Donald’sin autokaistan
kautta.
Mutta nyt siis lokakuun 26. päivään. Aamupäivä meni
keskiviikoille ominaisesti kerhoissa ja muskareissa juostessa. Iltapäivällä meillä
oli vikalistatapaaminen urakoitsijan kanssa ja tapaamisen jälkeen ajoimme
jälleen äidille. Äidin luona pakkasimme tavaroita kasaan ja siivoilimme
pahimpia sotkuja jäljiltämme. Tavaraa lähti lopulta kaksi autollista, vaikka
kaikkea emme edes kerralla ottaneet.
 |
| Kotona ollaan! Vain välttämättömin oli mukana :) |
Olimme kotona vasta kahdeksan aikoihin illalla. Kaaos oli
järkyttävä, kun tavarat oli saatu sisälle. Ja meillä oli kuitenkin mukanamme mukamas
vain välttämätön. Mutta me olimme kotona! Eriasteisia muuttoja oli takana tälle
vuodelle viisi, minkä lisäksi tavaroita oli välillä roudattu
siirtolapuutarhamökille, saaristoon tai minne lie lyhempään majoitukseen. Omaan
sänkyyn kömpiminen tuntui hassulta. Olin viimeksi herännyt omasta sängystä 206
päivää aiemmin. Remonttihuolista vapaista asuntokaupoista oli kulunut 260
päivää. Lokakuun 26. päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti