Siitä on yli viikko, kun Myyntimies lähestyi minua ja kertoi ikävästään ystävyyttämme kohtaan (öhöm…) sekä toiveistaan saada riitamme ratkeamaan sovintoon. Sovimme keskustelevamme puolisoidemme kanssa ja palaavamme asiaan, kun molemmat ovat tahoillaan jonkinlaisen sovintoehdotuksen saaneet aikaiseksi. Minua sovintoyritys miellytti. Tuntui helpottavalta, jos tämän raskaan asian saisi vihdoin päätökseen.
Jii ei innostunut sovinnosta alkuunkaan. Vaatimuksemme ei
ollut kohtuuton ja Myyntimiehen toiminta taas niin räikeää, että Jiin mielestä
meidän ei tarvitse tulla asiassa vastaan. Samaa mieltä oli moni muu, jonka
kanssa asiasta keskustelin. Minä olin kuitenkin valmis tulemaan vastaan, sillä
hinta se on rauhalla ja mielenterveydelläkin.
Sovintoehdotusta oli vaikea miettiä: tiesin, että oli
ehdotuksemme mikä tahansa, se olisi Myyntimiehen mielestä liikaa. Jos
Myyntimies olisi valmis maksamaan ¾ meille aiheutuneista ylimääräisistä
kustannuksista, olisi sovinto siinä. Tiesin sen olevan totaalisen mahdotonta,
joten päädyimme ehdottamaan Myyntimiehen jatkuvasti käyttämää ”Kirkko keskelle
kylää” -periaatetta. Myyntimies oli joka kohdassa vedonnut siihen, miten kustannuksia
ja vastuita oli tätä periaatetta noudattaen jaettu, joten ajattelin, että sitä
kautta on mahdollisuus päästä sovintoon tässäkin asiassa. Jii piti
vastaantuloamme liian suurena enkä itsekään vaihtoehdosta pitänyt, mutta olin
valmis maksamaan sen hinnan, jotta asia saadaan päätökseen.
Torstaina Myyntimies laittoi työchatin kautta viestiä, ettei
ole sovinnosta mitään kuulunut. Toteamus oli mielenkiintoinen ottaen huomioon,
että me olemme yrittäneet sopia asiaa yli vuoden ja odottaneet ainoastaan
heiltä jonkinlaista vastaantuloa. Totesin, etten ole ollut toimistolla, mutta
perjantaina olisin tulossa. Sovimme, että tapaamme ennen lounasta.
Perjantaiaamu oli valtavan ahdistava. Olin nukkunut huonosti
koko viikon, mutta edellisyön erityisen huonosti. Myyntimiehen kohtaaminen
ahdisti. Tunsin hänet liian hyvin ja tiesin hänen kykynsä ja tyylinsä alistaa
vastapuoli totaalisesti. Olin valtavan väsynyt tulevaan taistoon. Kun olisi
ollut vastassa normaali ihminen, jonka kanssa olisi voinut keskustella, kuten
normaalit järkevät ihmiset tekevät.
Myyntimiestä ei kuulunut. Tiesin, että se on osa hänen
strategiaansa: hän määrittelee, milloin hänelle sopii minun kanssani
keskustella. Käteni alkoivat täristä ja rintaa kiristi. Pelkäsin, että
neuvotteluasemani huononee ahdistukseni takia.
Vihdoin Myyntimies ilmaantui paikalle. Moikkasi kuin ennen
vanhaan ja ilmoitti, että laittaa yhden sähköpostin ja sen jälkeen
keskustelemme. Päätin omalta osaltani, että minä keskustelen sitten, kun minä
olen valmis. Kohta Myyntimies nousi ja ilmoitti: ”No niin!”. Totesin kirjoittavani
yhden viestin loppuun.
Istuuduimme viereiseen, pienempään huoneeseen. Myyntimies
kysyi, olinko keskustellut Jiin kanssa. Kerroin, että keskustelimme eikä Jii sovintoehdotuksesta
innostunut, mutta että haluamme molemmat tästä asiasta eroon ja olemme sen
takia valmiit ottamaan takkiin puolet aiheutuneista kustannuksista. Ehdotin,
että kun he ovat käyttäneet tätä ”Kirkko keskelle kylää” -periaatetta useassa
kohdassa, menisimme samalla periaatteella loppuun asti.
Myyntimies haukkoi henkeään. Hän piti tilannetta todella kohtuuttomana
ja aivan absurdina! He eivät ole tehneet mitään väärää ja joutuisivat maksamaan
meille kuitenkin jotain! Muistutin, että vesivahinko johtui heidän
teettämästään epäammattimaisesti tehdystä remontista. Kysyin, että heidänkö
mielestään on reilua, että me olemme tietämättämme ja täysin ulkopuolisina
tähän joutuneet. Myyntimiehellä oli kaikki sympatia meidän puolella, mutta
olihan tämä nyt kohtuutonta, että he joutuisivat jotain maksamaan.
Myyntimies totesi, että he ovat teetättäneet remontin
ammattilaisella ja kaikki on taloyhtiön hyväksymää. Kerroin, että taloyhtiö on
yksimielinen siitä, ettei remontista ole ilmoitettu eikä sitä ole valvottu.
Myyntimies oli eri mieltä. Joku on nyt painostanut kaikki edelliset osakkaat ja
hallituksen jäsenet antamaan tällaisen lausunnon. Myyntimies oli itse paikalla,
kun hallituksen edustaja tarkisti vesieristeen. Kysyin, kuka tämä oli, kun
yksikään hallituksen edustajista ei tiedä tarkastaneensa eristettä. Myyntimies
pyöritti silmiään niin teatraalisesti, että minua melkein hymyilytti.
Myyntimies ei osannut sanoa, kuka tämä hallituksen edustaja oli, mutta piti
aivan naurettavana, että tässä mennään nyt sellaisten todisteiden varjossa
eteenpäin, että joku ei muista, missä on milloinkin ollut. Totesin
rauhallisesti, että hienoa, jos Myyntimies voi osoittaa jonkun valvoneen
remonttia, mutta tähän mennessä tällaista ei ole kyetty esittämään eikä
remontti tai sen valvonta ilmene yhdestäkään taloyhtiön dokumentista.
Kerroin, että ainahan Myyntimies voi vaatia korvauksia
ammattitaitoiselta urakoitsijalta. Myyntimies tuhahti, että se firma on konkurssissa.
Totesin, että niin taisi olla jo remonttia tehtäessä. Joo, mutta oli se vielä
silloin toiminnassa, kun remonttia suunniteltiin. Myyntimies kertoi, että
vesieristyksenkin on tehnyt pätevä kaveri ja kaikki sertifikaatit ja muut on
taloyhtiölle toimitettu. Mainitsin, että laskun liitteenä oli kopio
vanhentuneesta sertifikaatista, mutta muuta dokumenttia ei taloyhtiöltä
valitettavasti löydy.
Muistutin ystävällisesti, että meidän välinen asiamme koskee
A S U N T O K A U P P A A ja sitä säätelee asuntokauppalaki, joka tässä
tapauksessa on nyt harvinaisen yksiselitteinen. Että muisti nyt joku
hallituksen jäsen tekemisensä oikein tai väärin, niin lopputulosta se ei muuta:
meille on myyty asunto, joka ei vastaa sitä, mitä on myyty. On ilmiselvää, että
hyväkuntoisena myyty asunto ei ole hyväkuntoinen, jos kolmen viikon asumisen
jälkeen joudumme muuttamaan yli puoleksi vuodeksi evakkoon. Myyntimies korjasi,
että remonttihan kesti viisi viikkoa. Myyntimies tiesi myös remontin
kustannuksista ja kertoi, että oli tehty paljon putkitöitä ja muita, jotka
eivät heille kuulu millään tavalla. En ymmärtänyt, mitä nämä putkityöt olivat,
kunnes ymmärsin hänen tarkoittavan sitä, että putkia oli vedetty eri kohdasta
kuin ennen, koska nykyiset määräykset eivät hyväksy esimerkiksi lattian läpi
meneviä putkia vaan putket pitää viedä yläkautta. Totesin, että remontti on
toki tehtävä määräyksiä noudattaen (mikä on tietysti Myyntimiehelle ehkä
uutta), mutta se ei muuta sitä, että nuo kustannukset johtuivat edelleen
remontista johtuneesta vesivahingosta.
Muistutin myös, että meille oli tullut kustannuksia suoraan
remontista yhtiöjärjestyksen osakasvastuuta lisäävän pykälän myötä. Ja että
tämä yhtiöjärjestyshän ei ollut sama, joka meille kaupanteossa esitettiin.
Myyntimies tuskastui taas silmin nähden ja vollottavalla äänensävyllä painotti,
että KUN HE EIVÄT TIENNEET! He eivät olleet todistusta tilanneet vaan vastuu on
välittäjällä. Muistutin, että laki on tässäkin kohtaa hyvin yksiselitteinen:
myyjä vastaa kaikista kaupanteon yhteydessä annetuista tiedoista, myös
yhtiöjärjestyksen ja isännöitsijäntodistuksen sisältämistä tiedoista. He voivat
reklamoida asiasta eteenpäin, mutta ostajan virhe tämä ei ole, kun ostaja on
vielä erikseen varmistanut yhtiöjärjestyksen paikkansapitävyyden.
Muistutin myös, että Myyntimies on ollut hallituksen
puheenjohtaja, kun hallitus on muutoksista päättänyt. Myyntimies on ollut myös
puheenjohtajana yhtiökokouksessa, jossa yhtiöjärjestyksen muutokset on
yksimielisesti vahvistettu. Että on aika heikko argumentti, että ei tiennyt
eikä muistunut mieleen edes siinä kohtaa, kun asiaa varmistin. Mutta ei, kun
hän ei ole ollut mitään päättämässä eikä ole tällaisista tiennyt. Sihteeri
näitä oli itsekseen pyöritellyt ja tällaisen hölmön muutoksen mennyt tekemään.
Myyntimies otti hetkeksi taas uhrin aseman ja muistutti,
miten kohtuuton tilanne heidän näkökulmastaan on. Myyntimies pyysi asettumaan
heidän saappaisiin. He eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä ole tienneet
mistään mitään. Nyt pitäisi olla laittamassa puolen vuoden palkka meidän
korvauksiin. Minulla alkoi keittää yli. Tiedän, että sovintoehdotus on vähemmän
kuin hänen kuukausipalkkansa. Pyysin häntä asettumaan meidän tilanteeseen. Me
olemme ottamassa avokätisesti puolet kustannuksista itsellemme, mutta se on
hänestä kohtuutonta. Jii on kotona kotihoidontuella ja käteen jää pari sataa
kuussa. Myyntimiehen ja puolisonsa tulot ovat reilusti yli 100 000 euroa
vuodessa. Ja voi olla paljon ylikin, mutta tiedän, että ainakin tuon.
Myyntimies yritti ottaa spanielimaisen katseen (ei
valitettavasti ihan onnistu) ja tuijotti syvälle silmiin. Hän vannoi jälleen,
että kaikki hänen sympatiansa on meidän puolellaan. Hän totesi, että minä en
voi väittää, että hän olisi missään määrin epärehellinen, valehtelija tai
selkärangaton. Hän jäi odottamaan vastausta ja totesin, etten ota siihen kantaa,
mutta hänen toimensa koko tämän asuntokaupan osalta ovat osoittaneet juuri
näitä edellä mainittuja ominaisuuksia. Muistutin, että lähestyin häntä alle
kaksi viikkoa muutosta ensimmäisten epärehellisyyksien ja järjettömän siivon
tullessa ilmi. Muistutin, että he kertoivat joka ikisen kodinkoneen iän väärin,
kuten myös kylpyhuoneen remonttivuoden. Myyntimies puuskahti taas, että hän
vain muisti ne väärin. Totesin, että 20 vuoden myyntikokemuksella hän kyllä
tietää, että myyjä vastaa kaupanteossa antamistaan tiedoista. Ja jos muisti
näin pahasti reistaa, olisi faktat ollut syytä varmistaa jostain eikä heitellä
vuosilukuja vailla mitään totuuspohjaa.
Myyntimies muistutti vielä, että he tulivat kauppahinnassa
vastaan, kun ylätalon alapohjasta löytyi kaupantekoaamuna ongelmia. Tuon
ongelman korjaaminen ei maksanut niin paljon, mitä hinnanalennus vastasi. Totesin,
että näin oli. Tällä kertaa riski kääntyi näin päin. Pyysin häntä käsi
sydämellä vastaamaan, että jos tilanne olisi ollut toisin päin niin kuinka
paljon he olisivat tulleet vastaan. Vastasin hänen puolestaan, että eivät tasan
euroakaan. Molemmat ottivat siinä riskin. Tuokin asia sitä paitsi tuli
huomioitua meidän sovintoehdotuksessa.
Myyntimies nousi puuskahtaen ylös ja ilmoitti, että tätä
asiaa ei ainakaan tässä päätetä. Hän muistutti vielä painokkaasti, että hänellä
on useita kortteja lyömättä pöytään, mutta tarvittaessa nämä tulee käyttöön. Hän
ei suostunut kertomaan mitä nämä kortit olivat ja miksi ne olivat näin pitkään
pysytelleet piilossa. Minä puolestani totesin, että me olemme tulleet tähän
tilanteeseen täysin ulkopuolisina. Haimme unelmienasuntoa ilman remonttihuolia
ja olemme tässä pisteessä. Meillä on näyttöä vain siitä, mitä taloyhtiössä on
dokumentoitu ja mitä talossa asuneet ovat meille kertoneet. Kaikkien näiden
tietojen valossa asia on hyvin yksiselitteinen – vaikkei vesieristeen
vastuutaho edelleenkään vaikuta meidän väliseen asiaan käytännössä mitenkään.
Tässä tapauksessa näyttö epärehellisestä toiminnasta on kuitenkin erityisen
vahvaa.
Vielä viime viikolla Myyntimies painotti, että asia
hoidetaan ilman lakimiehiä. En usko hetkeäkään, etteikö hän olisi viikon aikana
lakimiestään konsultoinut. Palasimme yhteiseen työhuoneeseemme, jossa
Myyntimies pakkasi tavaransa ja lähti menemään. Ovella hän totesi, että asiaa
on selvitettävä lisää ja hänen on soitettava lakimiehelleen sekä kaikille
yhtiön vanhoille osakkaille. Ihmettelin, mitä uutta asiaan on nyt tullut.
Kerroin, että kaikki tämä on kerrottu heille jo viime vuonna. Keväällä
lakimiehemme kertoi erikseen, mistä kustannukset muodostuvat ja minkä näytön
turvin olemme oikeuteen lähdössä. Ei kiinnostanut asian selvittely tuolloin.
Myyntimies huikkasi lopuksi, että hänellä on pöytäkirjat ja
kaikki tallessa ja sieltä asioiden oikea laita selviää. Vastasin, että sehän on
hienoa, sillä niin on taloyhtiölläkin. Ja tähän asti Myyntimiehen toimittamat ”todisteet”
ovat olleet pöytäkirjoja, joista ovat puuttuneet allekirjoitukset ja
päivämäärät ovat eri kuin taloyhtiön allekirjoitetuissa versioissa.
Lopuksi toivotin hyvää viikonloppua ja sanoin, että
palaisivat pikaisesti asiaan, sillä meidän tulee laittaa haaste eteenpäin, jos
sovintoa ei synny – en ota riskiä, että häviämme sen takia, että haasteen
jättämisessä on kestänyt liian pitkään. Muistutin vielä kerran, että kyse on
asuntokaupasta ja siinä ilmenneestä virheestä. Piilevät virheet ovat ikäviä,
mutta kaatuvat usein myyjän niskaan. Myyntimies tokaisi, ettei kyse ole mistään
piilevästä virheestä. Hyvin hämmentyneenä kysyin, että tiesivätkö he siis
ongelmasta. Hän kielsi asian ja kääntyi kannoillaan niin, että sälekaihtimet
kilisivät ikkunoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti