#193: Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Menin hyvillä mielin nukkumaan viimeisimmän viestini jälkeen. Edes Myyntimies ei voi olla niin puupää, että yrittäisi vielä vääntää mustaa valkoiseksi. Toimitin Myyntimiehelle luettavaksi asiaan liittyvät yhtiö- ja hallituksen kokouspöytäkirjat, kiinteistövälittäjän lausunnon hinnanalennusta koskien, jokaisen remontin aikaisen hallituksen jäsenen lausunnon siitä, etteivät ole toimineet taloyhtiön välitettynä edustajana ja tilanneet tai valvoneet työtä sekä jotain muita Myyntimiehen epärehellisyyden todentavia asiakirjoja. Muistan vieläkin tuon hetken ja hyvän mielen: olin Turussa työmatkalla ja viestini jälkeen hautauduin hotellin pehmeään sänkyyn ja aloin katsella elokuvaa. Tämä painajainen on kohta ohi.

Puhelin piippasi kesken elokuvan katselun. Myyntimies lähestyi viestillä, joka vei niin hyvänolon tunteen kuin yöunetkin. Viestin liitteenä oli yhden hallituksen jäsenen, Maurin, lausunto, jossa Mauri totesi toimineensa kylpyhuoneremontin tarkastajana. Asia oli nyt yhtäkkiä muistunut mieleen Myyntimiehen kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen. Myyntimies oli soittanut myös hallituksen vanhalle puheenjohtajalle, Matille, jonka vastauksen Myyntimies muotoili näin: se, että joku ei muista tarkkaan tai ollenkaan 7 vuoden takaisia tapahtumia ei tarkoita, ettei niitä olisi tapahtunut. Omat keskusteluni kyseisten herrojen kanssa voit palautella mieliin täältä (#145).

Myyntimies myös kertoi, että remontista oli ilmoitettu hyvissä ajoin taloyhtiölle [mitään näyttöä tähän ei edelleenkään ollut]. Myyntimies oli puhunut myös välittäjän kanssa, joka kuulemma muisti Myyntimiehen kommentin kaupantekotilaisuudessa siitä, että se 7.000 euroa oli puolet puhelimessa sovitusta käytännöstä, jonka mukaan molemmat osapuolet ottavat 7.000 euron vastuun tulevista taloyhtiön remonteista. Kauppakirjaanhan ei tällaista voi laittaa, mutta rehelliset ihmiset voivat kuitenkin näin suullisesti sopia ja pitää siitä kiinni. Loppuun Myyntimies totesi, että Kiinteistöliiton lakimies olisi käsitellyt aikanaan tämän asian taloyhtiön toimeksiannosta ja heille oli ilmoitettu, että taloyhtiön vesieristeen pettäminen tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että korvausvelvollisuus kuuluu taloyhtiölle. Tästä he pitävät kiinni ja meidänkin kannattaisi nyt lopettaa tämä vainoaminen ja iloita pilkkahintaan saadusta uudesta kylpyhuone-saunaosastostamme.

Olisin kirjaimellisesti räjähtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Sisäisesti räjähdinkin. Vastasin Myyntimiehelle viimeisen kerran ja päätin, etten suo koko ihmiselle enää ajatustakaan tämän jälkeen. Vastaukseni: 

"En tiedä, mistä ratakiskosta tämä asia pitäisi vääntää. Sekoitat asiaan jatkuvasti taloyhtiön. Meidän välillämme merkitystä on vain sillä, mitä te olette meille asunnosta kertoneet, mitä olemme asunnosta sillä perusteella maksaneet ja mitä hyötyä olette sillä perusteella saaneet, ettei asunto vastannut luvattua. Kiinteistöliittokaan ei liity tähän millään tavalla. Taloyhtiölle kuuluu korjausvelvollisuus ja se on kylpyhuoneen korjannut. Vastuu remontista on kuitenkin sen teettäjällä. Vaikka se olisi valvottu taloyhtiön toimesta, se ei poista sitä, että asunnonmyyjinä vastaatte siitä, mitä olette meille myyneet. Nämä epäkohdat remonttiin liittyen ovat teidän näkökulmastanne ainoastaan raskauttavia seikkoja: ne osoittavat vain sen, ettette ole remontin osalta huolellisesti toimineet. Se ei muutu, vaikka kuinka sitä huolellisuutta hokisit.

On jokaisen osapuolen kannalta lohduttavaa, ettei näitä asioita ratkota muistikuvien ja sanahelinän perusteella – näissä asioissa vain konkreettisella näytöllä on väliä. Vaikka Maurin muistikuvat näin yhtäkkiä muuttuivatkin, ei hänen muistillaan tai muistamattomuudellaan ole väliä, vaan asiakirjat ratkaisevat. Ja niitähän ei tästä remontista löydy: ei ilmoitusta, ei valvontoja, ei mitään. Oletteko todella käyneet tapauksen läpi asianajajanne kanssa avoimesti kaikki faktat kertoen? Tunnen asianajajanne etäisesti erään asuntokauppariidan myötä ja ihmettelen todella, jos hän suosittelee tämän asian ratkaisemista mieluummin tuomioistuimessa.

Keskustelin myös Kusettaja Kuoppasen kanssa tänään. Hän toivottavasti muisti kertoa sinullekin, että hän ei tiedä, mitä olemme mistäkin sopineet, sillä useista kaupantekoon liittyneistä asioista sovittiin (sinun toiveestasi) hänen selän takanaan. Varmasti hän muistutti myös siitä, että loppupeleissä vain tuolla kauppakirjaan kirjatulla lauseella on väliä. Hän myös ihmetteli, miksi riitelemme tästä yhdestä lauseesta ja samaa ihmettelemme mekin. Pienenä sivuhuomiona, että te olette tämän lausunnon Kuoppasen kanssa kauppakirjaan yhdessä kirjanneet sillä aikaa, kun me istuimme pankissa. Tätä lausuntoa on vielä kertaalleen korjattukin sinä aikana, kun me olimme jo pankissa.

Ymmärrän, että vastuun ottaminen voi tuntua vieraalta, mutta on säälittävää verrata sitä vainoamiseen. Olemme pyytäneet teitä ainoastaan toimimaan oikeudenmukaisesti ja olemme tehneet huomattavan kädenojennuksen sovintoa yrittäessämme. Meille 12.000 euroa ei ole pilkkahinta, mutta on toki hyvä huudella, kun olette kauppahinnassa saaneet perusteetonta hyötyä remontoidun kylpyhuoneen varjolla, joka osoittautui todella pommiksi.

Rehellisyydestä en sinun saappaissasi kehtaisi hirveästi huudella. Siitä puheenollen tarkistapa vaikka 13.3.2016 käyty sähköpostikeskustelu ja muistele sen jälkeen käymäämme puhelinkeskustelua. Vieläkin odottelemme, että edellä mainittuun asiaan palaat. Hyvin on unohtunut myös herrasmiessopimus yhtiövastikkeista, jotka kaupanteon yhteydessä sovimme jakavamme, jos remontti viivästyy. Pyysin tätä vielä erikseen kauppakirjaan kirjattavaksi, mutta kyllähän sinun sanaasi oli luottamista, kuten totesit. Täytyy sanoa, että enemmän olisi yllättänyt, jos olisit ollut sanojesi mittainen mies."

Mutta oli selvää, että käynnissä oli taistelu tuulimyllyjä vastaan. Myyntimies oli valmis mihin tahansa ja sai ihmiset puhumaan, mitä tahtoi.