#182 Matkapäiväkirja: Viimeinen etappi

Työmatkan viimeinen määränpää oli Tampere. Tiistaina ja keskiviikkona ohjelmassa oli Taloushallintoliiton Kesäpäivät. Päivät menivät messujen merkeissä Tampere-talolla. Tiistai-iltana Kesäpäivien ohjelmassa oli juhlagaala. Tuntui kieltämättä aika huikealta viettää ilta aikuisten ihmisten seurassa, upean illallisen ja viihdyttävän ohjelman merkeissä. Jiitä kävi kyllä sääliksi, kun lähdin messuille ennen kuin muut heräsivät ja messuilta painelin nopean hotellilaittautumisen jälkeen suoraan iltagaalaan. Jii kierteli leikkipuistoista toiseen ja hoiti lapsia ansiokkaasti aamusta iltaan.

Jälleen erinomainen aamupala

Illallisgaala

Tampere ja auringonlasku

Torstaina minulla piti olla asiakastapaaminen, jonka asiakas perui juuri, kun olin lähdössä hotellilta. Päivä vaihtui rästitöiden tekoon, sillä vielä perjantaiaamuna oli yksi tapaaminen Tampereella. Torstaina Tampereelle saapuivat isäni, hänen vaimonsa sekä siskoni Zara. Kävimme torstai-iltana PizzeriaNapolissa syömässä. Olemme käyneet Napolissa joka kerta Tampereella käydessämme eikä ravintolaan pety koskaan.

Pizzeria Napoli

Perjantaina hoidin viimeisen asiakastapaamisen, minkä jälkeen lähdimme hiljalleen kotia kohti. Pysähdyimme vielä kotimatkalla Tiiriön ABC:lle lounaalle ja leikkimään, kunnes jatkoimme päiväunien merkeissä kotiin. Reilun kahden viikon reissu oli takana ja pitkästä aikaa omassa sängyssä!

Vaikka yleensä olen isoja ketjuja vastaan ja suosin mielelläni pieniä yrittäjiä, täytyy sanoa, että Sokos Hotellien taso on todella hyvä ja ketjua on vaikea olla suosimatta. Huoneet ovat poikkeuksetta erittäin siistejä ja usein viimeisen päälle sisustettuja. Hotellin yhteydestä löytyy ravintola ellei useampikin, jolloin ei ole tarvetta hakea ruokapaikkaa pidemmältä. Aamupalat ovat käsittämättömän maistuvia ja monipuolisia.

Yksi parhaita etuja Sokos Hotelleilla on työmatkaajan S-Card. Kortti maksaa 25 euroa vuodessa, mutta maksaa itsensä takaisin käytännössä jo kahden yön jälkeen. Jokaisesta yöpymisestä kortille tulee nimittäin 12 euron ateriaetu, jonka voi käyttää missä tahansa S-ravintolassa. Ateriaedun lisäksi kortille kertyy pisteitä ostoista eli mm. hotelliyöpymisistä. Kortilla saa erilaisia hotellikohtaisia etuja, ilmaisen iltapäivälehden sekä hotellien yhteydessä olevissa ravintoloissa on yleensä oma S-Card-menu kortinomistajille.

Merkittävin etu itselleni on perhe-etu, jolla saa puolison (tai lemmikin) maksutta kahden hengen huoneeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että koko perhe matkustaa kanssani ilmaiseksi, sillä Jii pääsee mukaan perhe-etua käyttämällä ja lapset ovat niin pieniä, etteivät vielä lisävuodetta tarvitse. Vauvasänkykin on Sokos Hotelleissa ilmainen.

Yövyimme yhtä yötä lukuunottamatta kaikki hotelliyöt Sokos Hotelleissa. Tuo yksi yö pienemmässä, yksittäisessä hotellissa maksoi Jiin ja lasten osalta 37 euroa. Ei toki iso hinta, mutta tällaisenaan matkamme ei olisi ikinä voinut toteutua, jos olisimme joka yöstä joutuneet maksamaan 37 euroa ylimääräistä. Kun vielä ottaa huomioon jokaisesta yöstä ansaitut ateriaedut (108 euroa) ja pisteet (20,85 euroa), ei voi kuin suositella Sokos Hotelleja ja niiden etuohjelmaa.

Päivän kilometrit: 182.            Reissun kilometrit: 1790.

#181 Matkapäiväkirja: Pyörimistä Porissa

Yritetäänpä nyt pikku hiljaa päättää tämä matkapäiväkirja. Alkureissua ehdin vielä reissulla kirjoittelemaan, mutta tämä loppuosa menee nyt ihan muistin varassa. Ja varmaan olisi parempi lopettaa hölmönomainen reissuraportointi tähän, mutta viedään reissu nyt päätökseen, ettei näytä siltä, että jäimme loppuelämäksemme Poriin.

Maanantaina 5.6. heräsimme siis Porissa. Söimme yhdessä aamupalan ja luovutimme huoneen, minkä jälkeen lähdin asiakkaalle. Viime viikon harha-ajelusta viisastuneena tarkistin tulevan tapaamisen osoitteen vielä erikseen asiakastiedoista. Hotellimme oli Porin keskustassa ja asiakkaalle vajaan puolen tunnin ajomatka. Lähdin hyvissä ajoin liikenteeseen ja bensavalo vilkkuen kaarroin juuri oikeaan aikaan asiakkaan pihaan. Ja nimenomaan pihaan. Olin keskellä harvaan asuttua omakotitaloaluetta ja nökötin vähine bensoineni yhden maalaistalon pihalla. Epäilytti, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan, jos joku työskentelee vaikkapa kotoa käsin, mikä omien asiakkaideni keskuudessa on kyllä harvinaista – varsinkin kun mikään ei kertonut lähistöllä sijaitsevasta yrityksestä.

Ovi oli lukossa ja koputin. Kukaan ei avannut. Hämmennykseni kasvoi entisestään. Koputin uudestaan vähän kovemmin. Kuulin askeleiden lähestyvän. Vierailustani selvästi hämmentynyt maalaismies avasi oven murahtaen. Kysyin ystävällisesti tavoittelemaani henkilöä ja mies kertoi hänen olevan töissä kaupungissa. Olin hämilläni, mutta miestä epäilytti vierailuni eikä hän voinut antaa lisätietoja. Kipitin takaisin autolle ja soitin asiakkaalle. Ja kas kummaa, hän oli unohtanut kertoa, että hänellä on toimitilat, jotka sijaitsevat keskustassa. Katsoin karttaa tarkemmin ja toimitila sijaitsi 150 metriä hotelliltamme, josta olin kolme varttia aiemmin lähtenyt ajamaan. Rauhassa ajelin takaisin ja epätoivoisena etsin huoltoasemaa menovettä varten.

Tapaaminen sujui lopulta ihan hyvin, vaikka asiakas harmitteli, ettei tahdo liiketoiminta luistaa. Vinkkasin ystävällisesti, että kannattaisi ainakin jonkinlaiset kotisivut perustaa, jotta asiakkaat ylipäänsä tietäisivät kyseisen yrityksen olemassaolosta ja sen jälkeen kannattaisi päivittää yhteystiedot ajan tasalle.

Pelle-Hermannin puisto

Jii ja lapset olivat tapaamisen ajan Pelle-Hermannin leikkipuistossa Kirjurinluodossa. Tapaamisen jälkeen ajoin hakemaan heidät sieltä ja hetkeksi jäin itsekin ihmettelemään puistoa. Puisto oli aivan ehdottomasti leikkipaikkojen aatelia: lääniä oli niin paljon, että sinne mahtuisi varmaan kaikki Länsi-Suomen lapset leikkimään samaan aikaan. Oli alueita pienille ja isoille ja telinettä ja härveliä jos jonkinmoista. Suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa ja tutustumaan puistoon, jos Porin suuntaan joskus lasten kanssa päädytte.

Puistoilun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti viimeistä määränpäätä, Tamperetta. Lapset söivät autossa take away -lounaana kylmiä pinaattilettuja ja hedelmiä. Molemmat olivat kuitenkin enemmän kuin innoissaan, kun kerrankin sai syödä ruoan kylmänä – ja vielä äidin aloitteesta. Mikä siinä onkin, että kaikki ruoka pitäisi aina saada kylmänä syödä. Onnellisina lisäaineita tulvivista, limaisista pinaattiletuista lapset nukahtivat ja heräsivät Tampereelle saavuttuamme kello 16.

Majoituimme Sokos Hotel Villaan, joka on yhteydessä uudempaan Hotelli Torniin. Tampereelle olimme majoittumassa loppuajaksi eli perjantaihin asti. Kannoimme tavarat huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olo oli kaikilla vähän vetämätön, joten päätimme jäädä Hotelli Tornin alakertaan Grill it! -ruokaravintolaan. Ravintola oli kuitenkin täysi ja pöytävarauksen pystyi tekemään aikaisintaan tunnin päähän. Emme jaksaneet kuitenkaan kaupungille lähteä, joten menimme Tornin kattoterassille Moro Sky Bariin odottelemaan ja ihastelemaan maisemia. Maisemat olivat 25. kerroksesta loistavat ja illan kruunasi huippuonnistunut illallinen. 

Olia ruttasi kuitin ja teki huomaamattaan aika hienon origamin

Päivän kilometrit: 121.