#181 Matkapäiväkirja: Pyörimistä Porissa

Yritetäänpä nyt pikku hiljaa päättää tämä matkapäiväkirja. Alkureissua ehdin vielä reissulla kirjoittelemaan, mutta tämä loppuosa menee nyt ihan muistin varassa. Ja varmaan olisi parempi lopettaa hölmönomainen reissuraportointi tähän, mutta viedään reissu nyt päätökseen, ettei näytä siltä, että jäimme loppuelämäksemme Poriin.

Maanantaina 5.6. heräsimme siis Porissa. Söimme yhdessä aamupalan ja luovutimme huoneen, minkä jälkeen lähdin asiakkaalle. Viime viikon harha-ajelusta viisastuneena tarkistin tulevan tapaamisen osoitteen vielä erikseen asiakastiedoista. Hotellimme oli Porin keskustassa ja asiakkaalle vajaan puolen tunnin ajomatka. Lähdin hyvissä ajoin liikenteeseen ja bensavalo vilkkuen kaarroin juuri oikeaan aikaan asiakkaan pihaan. Ja nimenomaan pihaan. Olin keskellä harvaan asuttua omakotitaloaluetta ja nökötin vähine bensoineni yhden maalaistalon pihalla. Epäilytti, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan, jos joku työskentelee vaikkapa kotoa käsin, mikä omien asiakkaideni keskuudessa on kyllä harvinaista – varsinkin kun mikään ei kertonut lähistöllä sijaitsevasta yrityksestä.

Ovi oli lukossa ja koputin. Kukaan ei avannut. Hämmennykseni kasvoi entisestään. Koputin uudestaan vähän kovemmin. Kuulin askeleiden lähestyvän. Vierailustani selvästi hämmentynyt maalaismies avasi oven murahtaen. Kysyin ystävällisesti tavoittelemaani henkilöä ja mies kertoi hänen olevan töissä kaupungissa. Olin hämilläni, mutta miestä epäilytti vierailuni eikä hän voinut antaa lisätietoja. Kipitin takaisin autolle ja soitin asiakkaalle. Ja kas kummaa, hän oli unohtanut kertoa, että hänellä on toimitilat, jotka sijaitsevat keskustassa. Katsoin karttaa tarkemmin ja toimitila sijaitsi 150 metriä hotelliltamme, josta olin kolme varttia aiemmin lähtenyt ajamaan. Rauhassa ajelin takaisin ja epätoivoisena etsin huoltoasemaa menovettä varten.

Tapaaminen sujui lopulta ihan hyvin, vaikka asiakas harmitteli, ettei tahdo liiketoiminta luistaa. Vinkkasin ystävällisesti, että kannattaisi ainakin jonkinlaiset kotisivut perustaa, jotta asiakkaat ylipäänsä tietäisivät kyseisen yrityksen olemassaolosta ja sen jälkeen kannattaisi päivittää yhteystiedot ajan tasalle.

Pelle-Hermannin puisto

Jii ja lapset olivat tapaamisen ajan Pelle-Hermannin leikkipuistossa Kirjurinluodossa. Tapaamisen jälkeen ajoin hakemaan heidät sieltä ja hetkeksi jäin itsekin ihmettelemään puistoa. Puisto oli aivan ehdottomasti leikkipaikkojen aatelia: lääniä oli niin paljon, että sinne mahtuisi varmaan kaikki Länsi-Suomen lapset leikkimään samaan aikaan. Oli alueita pienille ja isoille ja telinettä ja härveliä jos jonkinmoista. Suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa ja tutustumaan puistoon, jos Porin suuntaan joskus lasten kanssa päädytte.

Puistoilun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti viimeistä määränpäätä, Tamperetta. Lapset söivät autossa take away -lounaana kylmiä pinaattilettuja ja hedelmiä. Molemmat olivat kuitenkin enemmän kuin innoissaan, kun kerrankin sai syödä ruoan kylmänä – ja vielä äidin aloitteesta. Mikä siinä onkin, että kaikki ruoka pitäisi aina saada kylmänä syödä. Onnellisina lisäaineita tulvivista, limaisista pinaattiletuista lapset nukahtivat ja heräsivät Tampereelle saavuttuamme kello 16.

Majoituimme Sokos Hotel Villaan, joka on yhteydessä uudempaan Hotelli Torniin. Tampereelle olimme majoittumassa loppuajaksi eli perjantaihin asti. Kannoimme tavarat huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olo oli kaikilla vähän vetämätön, joten päätimme jäädä Hotelli Tornin alakertaan Grill it! -ruokaravintolaan. Ravintola oli kuitenkin täysi ja pöytävarauksen pystyi tekemään aikaisintaan tunnin päähän. Emme jaksaneet kuitenkaan kaupungille lähteä, joten menimme Tornin kattoterassille Moro Sky Bariin odottelemaan ja ihastelemaan maisemia. Maisemat olivat 25. kerroksesta loistavat ja illan kruunasi huippuonnistunut illallinen. 

Olia ruttasi kuitin ja teki huomaamattaan aika hienon origamin

Päivän kilometrit: 121.