Asunnon ensimmäinen yleinen näyttö oli joulukuisena sunnuntaina. Jännitys asunnon menettämisestä oli käsin kosketeltavaa. Yhtäältä harmittelimme, ettemme saaneet päätöstä tehtyä niin nopeasti, ettei näyttöä olisi tarvinnut pitää, mutta toisaalta näin ison päätöksen tekeminen muutamassa päivässä oli mahdotonta. Mahdotonta ainakin meille, joille päätös pienenkin hankinnan tekemisestä saattoi kestää päiviä, joskus jopa viikkoja. Taisimme molemmat tahoillamme tietää jo ensimmäisellä vierailulla, että unelma-asuntomme on löytynyt. Lopullisen päätöksen sanominen ääneen tuntui kuitenkin hurjalta.
Henkilökohtaisesti minua kiinnosti aina kovasti, miksi
asuntoaan myyvät ovat päättäneet laittaa asuntonsa myyntiin. Myyntimies kertoi,
että heillä on uusi, nykyistä huomattavasti pienempi asunto jo varattuna. Lapset
olivat muuttaneet pois kotoa, joten asunto oli heille kahdelle turhan iso.
Asuntoa esitellessään Myyntimies kertoi, että he tarvitsevat uuteen asuntoonsa
vain muutamia tavaroita – eihän sinne edes mahtuisi puoletkaan nykyisistä
tavaroista. Myyntimies kertoi, että he ovat päättäneet, että tulevat ostajat
saavat valita ylimääräisistä tavaroista, mitä haluavat säilyttää. Ylimääräiseksi
oli jäämässä ainakin iso kaasugrilli, terassinlämmitin, huonekaluja, tauluja,
valaisimia.

Vaikka päivät tuntuivat pitkiltä ja asia pyöri mielessä koko
ajan, saimme päätöksen lopulta uskomattoman nopeasti tehtyä. Viikko siitä, kun
näimme ilmoituksen etuovi.comissa ensimmäisen kerran, päätimme, että esitämme
myyjälle tarjouksen asunnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti