Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 1. joulukuuta 2016

#107: Pelti kiinni – vai auki?

Keskeneräiset asiat kasaantuivat vaarallista vauhtia. Puolet hallituksesta piti mykkäkoulua ja vain vaivoin kiskomalla heiltä sai hetkittäin edes jonkinlaisen vastauksen, joka ei yleensä asiaa loppuunsaattanut kuitenkaan. Murheita asunnon kanssa riitti eikä ollut tietoa, milloin ne saadaan päätökseen.

Ja eihän niitä saatu – lisää oli tiedossa. Olimme ehtineet viikon verran asua kotona ja poltimme takkaa päivittäin pienentääksemme sähkölämmitteisen asuntomme lämmityskustannuksia edes hitusen. Ihmettelimme, että iso ja jykevä takka ei vain ota lämmetäkseen. Veto luukkujen sisäpuolella oli puita polttaessa sitä luokkaa, että luukut vain helisivät ja siinä oli saranoilla töitä, ettei veto vienyt luukkuja mukanaan piippuun. Pesällinen kuivaa koivupuuta paloi hulppealla liekillä ja yleensä niin nopeasti, ettei kannattanut paljon silmää räpäyttää.

Jii otti asian puheeksi seinänaapurin kanssa. Naapurin Juho sitten tiedusteli, että missä asennossa sytytyspelti on ja suljemmehan savupellin oikeaan aikaan. Jii ei ihan ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Juho tuli katsomaan takkaamme, jonka piti olla samanlainen kuin seinän takana. Eipä ymmärtänyt Juhokaan enää takkaamme tutkiessa, kun totesi, että heillä on muuten samanlainen, mutta heillä on sytytyspellin lisäksi myös savupelti.

Ei tarvitse huolestua, jos et ymmärrä mistä pelleistä (siis ne takan pellit, ei ketkään ”pellet”) puhun. En minäkään vielä pari viikkoa sitten tiennyt tulipesistä muuta kuin sen, että pelti on oltava auki, kun poltetaan puita ja kiinni, kun ei polteta. Ja tämä kaikille tuttu pelti on virallisemmalta nimeltään savupelti. Se on uunin tai takan tai minkä tahansa tulisijan hormissa oleva tikku, joka vedetään itseä kohti, kun halutaan pelti auki ja työnnetään sinne hormin sisään, kun halutaan pelti kiinni. Tämä pelti on pakollinen tai ainakin pirun tarpeellinen.

Sitten on olemassa sytytyspelti tai toiselta nimeltään kesäpelti, joka ei ole pakollinen, mutta ainakin monissa varaavissa takoissa sellainen on. Se kierretään auki, kun takka sytytetään, mutta toisin kuin savupelti, sytytyspelti kierretään kiinni heti sytytyksen jälkeen, jolloin lämpö kiertää takan sivuja pitkin eikä karkaa suoraan hormia pitkin harakoille.

Meidän upeasta varaavasta takasta löytyy siis tämä vapaaehtoinen sytytyspelti, mutta ei lainkaan savupeltiä. Myyntimies esitteli meille takan toimintaa asuntoon tutustuessamme ja kertoi meille, kuinka tämä sytytyspelti on ”se” pelti, joka tulee avata ja sulkea, kuten savupelti. Olimme siis polttaneet kaiken lämmön suoraan harakoille – joka päivä. No, niin oli sitten Myyntimieskin – ja useamman vuoden. Paikkakuntamme siivekkäät olivat varmasti mielissään.

"Varaava" takka - tai siis "lämpö linnuille ja kylmä sisälle" -takka

Ihmettelimme peltiasiaa ja keskustelin myös tuttavan kautta löytyneen muurarin kanssa. Hän ei voinut käsittää, ettei takassa olisi savupeltiä. Hän ei ymmärtänyt, millainen muurari on voinut takan muurata, jos on jättänyt pellin asentamatta. Minua hämmensi enemmän, että naapurin takassa olivat molemmat pellit, mutta meillä vain toinen. Kuvittelisin, että takat olisi jotakuinkin samalla tavalla aikoinaan muurattu.

Hämmennykseni ei ollut täysin tuulesta temmattua. Selvitellessäni taloudenhoitajan kanssa ihan muuta taloyhtiön asioihin liittyvää, kuulin vahingossa, että Myyntimies oli remontoinut takkaa. En enää tiennyt mitä sanoa – kuinka pitkään Myyntimies voi vielä yllättää näillä jutuillaan? Asuntokaupoista on kohta vuosi, mutta hänen kädenjälkensä jaksaa aiheuttaa harmaita hiuksia vieläkin. Ja taas saatiin uusi asia Myyntimiehen "Ai unohdinko mainita" -listaan.

Kysyin taloudenhoitajalta, oliko hän varma, että Myyntimies on remontoinut takkaa. Kysyin, oliko tästä jotain paperia olemassa, sillä meille Myyntimies oli unohtanut kertoa asiasta. Taloudenhoitaja totesi, että eihän Myyntimies remonteistaan mitään ilmoitellut, mutta tämän tapauksen hän muistaa hyvin: Myyntimies oli hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa tilannut taloyhtiön nimissä itselleen jätelavan, johon vanhan takan roinat oli purettu. Röyhkeästi Myyntimies oli yrittänyt maksattaa jätelavaa ja jätemaksuja koko yhtiöllä, vaikka lava oli hänen henkilökohtaisessa käytössään. Muut asukkaat olivat tähän puuttuneet ja vaativat Myyntimiestä kustantamaan oman remonttinsa jätekulut itse. Mutta siitä ei ollut epäselvyyttä, etteikö Myyntimies olisi nimenomaan takkaansa tuolloin remontoinut.

Pellin puuttuminen ei tuntunut enää niin erikoiselta. Jos Myyntimiehen kaverin by the book -tehdyssä kylpyhuoneessa ei ole niin justiinsa, miten vesieristeet laitetaan vai laitetaanko ollenkaan, niin eipä se varmaan by the book -tehdyssä takassakaan ole niin justiinsa, onko siellä vaaditut pellit paikallaan vai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti