#113: Kiinnostaako ketään?

Olen hämmentynyt, miten vähän ihmisiä kiinnostaa oman taloyhtiön asiat. Tiedän, että edustan täysin ääripäätä oman taloyhtiöaktiivisuuteni kanssa, mutta ihmettelen silti, miten ihmisiä ei tunnu kiinnostavan asiat yhtään. Olen asunut omistusasunnossa kohta kymmenen vuotta. Ehdin asua ensimmäisessä omistusasunnossamme kolme kuukautta, kun turhauduin ja totesin, että haluan olla hallituksessa vaikuttamassa taloyhtiön asioihin. Puheenjohtajaksi en ole hinkunut koskaan, mutta jollain tavalla siihen tehtävään aina ajautunut eikä kukaan ole manttelinperijäksi suostunut, vaikka joinain vuosina olen melkein rukoillut, että joku muu ottaisi tehtävän harteilleen.

Minulle asunto on niin iso sijoitus, ettei minulle ole laisinkaan yhdentekevää, miten tuota sijoitustani hoidetaan ja miten sen asioita ajetaan. Yhtiövastike ja asuntolaina nielaisevat ison siivun kuukausittain pankkitililtämme ja haluan, että raha käytetään järkevästi. Varsinkin pienessä taloyhtiössä tämä korostuu: maksamme kuudesosan jokaisesta laskusta, joka taloyhtiölle osoitetaan. Oikeasti osuutemme on osakkeiden lukumäärällä jaettuna vielä hiukan isompi.

Taloyhtiö maksoi 4 500 euroa muutaman ikkunanpielen maalaamisesta ja ovenkarmin korjaamisesta. Olenkohan muistanut tästäkään kertoa? Urakoitsija, SM Oy, teki loppukesästä yhtiössämme toisenkin urakan. Toisen talon ikkunapielet olivat päässeet huonoon kuntoon. Muutama vuosi sitten oli yhtiökokouksessa tehty päätös, että jokainen maalaa itse ikkunapielet. Syystä tai toisesta kaikki eivät tätä tehneet ja nyt yhtiö korjautti nämä huonokuntoiset ikkunapielet.

Puheenjohtaja tilasi työn urakoitsijalta sen kummemmin ehtoja sopimatta. Kukaan ei oikein ole osannut kertoa, mitä tarkalleen ottaen tehtiin, mutta tietojeni mukaan ikkunapieliä maalattiin ulkopuolelta kahdessa asunnossa (4 ikkunaa per asunto) ja yhdessä asunnossa vaihdettiin hajonnut ovenkarmi. Joku ikkunapieli oli vaihdettukin. Työ oli viikossa valmis ja taloyhtiö sai 4 500 euron laskun.

Minusta lasku oli käsittämätön. Maksoimme lähes 800 euroa siitä, että pari naapuria saivat ikkunapieliin uutta väriä. Olisin voinut tehdä tuon vaikka yksin, jos olisin säästänyt sillä tuon 800 euroa. Kukaan ei tuntunut kuitenkaan kritisoivan asiaa sen enempää ja lasku oli mennyt kiltisti puheenjohtajan hyväksymänä maksuun.

Esitin jo syyskuussa huoleni hallitukselle siitä, ettei asioita saada päätökseen ja että asiat jäävät roikkumaan. Asiaa käsiteltiin 18.10. hallituksen kokouksessa ja 25.10. ylimääräisessä yhtiökokouksessa, mutta mikään ei muuttunut – vain huonompaan suuntaan mentiin.

Marraskuun lopulla laitoin koko taloyhtiölle viestiä ja toivoin, että hallitus ja taloyhtiö hieman heräisivät. Muistutin hallitusta, että meillä on lainmukainen velvollisuus huolehtia kirjanpidon ja varainhoidon asianmukaisesta hoidosta. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy valvoa ja arvioida yhtiön taloudellista tilaa jatkuvasti sekä järjestää tätä arviointia koskeva raportointi.

Vaikka meillä oli taloudenhoitaja, joka hoitaa laskut ja muut juoksevat asiat, vastuu taloudellisesta tilanteesta ja esimerkiksi rahojen riittävyydestä on meillä hallituksen jäsenillä. Hallituksen on valvottava, että vastikkeiden lukumäärä ja suuruus ovat osakkaiden ennakoitavissa, joten maksuvalmiuden säilymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Totesin, että minä en koe, että hallitus on tältä osin tehtäviensä tasalla ja toivon, että asiaan saada jatkossa muutos.

Kerroin olevani vahvasti sitä mieltä, että hallituksella on oltava parempi kuva yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja olin yrittänyt tuoda tätä esiin jo pidemmän aikaa. Tilikautta oli yksi kuukausi jäljellä, mutta oliko kenelläkään tietoa, miltä kirjanpidollinen tulos tulisi näyttämään. Miten käsittelisimme mahdollisen positiivisen tuloksen, ettei veroseuraamuksia tulisi ja mitä tekisimme, jos rahat eivät loppuvuoden menoihin riittäisi. Suunnittelussa auttaisi huomattavasti, jos tilannetta kuukausittain seurattaisiin ja olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi yhteenvetoa tekemään.

Kerroin, että hallituksella on kaiken kaikkiaan paljon keskeneräisiä asioita, osa laissakin määriteltyjä asioita, jotka ovat hoitamatta. Kerroin tilanteen huolestuttavan minua, mutta en enää tiennyt, mitä tehdä, että asiat saataisiin kuntoon. Hallitus kun ei tuntunut aktivoituvan yrityksistä huolimatta.

Asia ei tuntunut vaivaavan ketään muuta. Olin ihan järkyttynyt. Jos itse saisin osakkaana samantyylisen viestin hallituksen jäseneltä, hälyttäisin kriisipalaverin kokoon saman tien. No jos en ihan sitä, niin ehdottomasti haluaisin tietää tarkemmin, missä mennään ja miten hallitus on ajatellut asioiden hoituvan. Tai ihan vähintään nyt kommentoisin jotain. Mutta ei, ei täällä.

Yritin herätellä hallitusta uudemman kerran vielä joulukuun alussa, kun kirjoitin keskeneräisiin asioihin liittyen sähköpostia. Laitoin viestiin, että hallituksen on asunto-osakeyhtiölain mukaan huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Hallituksen jäsenellä on siten niin sanottu yleinen huolellisuusvelvollisuus yhtiötä kohtaan. Jos hallitukseen kuuluva henkilö rikkoo tätä velvollisuuttaan, hän on velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahingon.

Muistutin, että hallituksen jäsenet täyttävät tehtävänsä silloin, kun yhtiön hallintoa seurataan ja ohjataan jatkuvasti. Kun epäkohtia ilmenee, niihin tulee puuttua ryhtymällä riittäviin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Totesin jälleen, että taloyhtiömme tilanne huolestuttaa tällä hetkellä todella paljon. Keskeneräisiä asioita on paljon, mutta hallitus ei yrityksistä huolimatta vie asioita päätökseen. Useista epäkohdista on huomautettu, mutta hallitus ei ryhdy toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Hallitus ei myöskään anna selvitystä, miksei asioita saateta päätökseen.

Mutta ei. Ketään ei kiinnostanut.

Miten sinä suhtaudut taloyhtiösi asioihin: oletko kiinnostunut, mitä yhtiössä tapahtuu vai onko kaikki ihan yhdentekevää?