#164: Reissussa rähjääntynyt

Alkuviikon olin työmatkalla Joensuussa ja muu perhe oli mukana. Kuluneen reilun viikon sisällä en ole ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä. Viime viikolla lähdin torstaina Berliiniin, josta palasin sunnuntaina puolen yön jälkeen. Sunnuntaina kävimme juomassa kahvit äidin synttäreiden kunniaksi ja jatkoimme siitä suoraan matkaa kohti Joensuuta.

Asiakastapaamisten lisäksi kävin Joensuussa tekemässä pari tenttiä. Arvelin viime kerralla, että valmistautuminen jää vähintäänkin heikoksi – eikä arvioni olisi paremmin voinut nappiin mennä. Oikeushistorian tentti oli valmis kahdessa minuutissa – tasan sen aikaa kesti lukea tenttipaperista kaksi kysymystä ja todeta, ettei mitään mahdollisuuksia vastata. Ensimmäisenä kysyttiin Tuorin tasomallissa esiintyneitä metodologisia näkemyksiä. En tiedä, kuka on Tuori, mikä on tasomalli tai mitä tarkoittavat metodologiset näkemykset. En edes yrittänyt keksiä mitään vaan palautin tyhjän paperin. 

Yritys tuntui entistäkin turhauttavammalta, kun tenttiä edellisenä päivänä piti palauttaa kurssiin liittyvä oikeustapausanalyysi. Aloin tehdä sitä sunnuntai-iltana, kun olimme kello 21 jälkeen päässeet Joensuuhun. Analysoin kuin viimeistä päivää oikeustapauksen ratkaisussa käytettyjä oikeuslähteitä, vaikken ehtinyt koko tapaukseen edes tutustua. Sain raavittua vaaditut kolme sivua analyysia kasaan ja palautettua tehtävän 34 sekuntia ennen viimeistä palautushetkeä. Ja sekin rutistus ihan turhaan.

Tiistain tentti meni paremmin. En tosin muista, mikä kurssi oli kyseessä, mutta joku johdantokurssi tai vastaava helpohko kurssi se oli. Tentissä oli vain monivalintakysymyksiä ja uskon, että ne menivät hyvin. On tämä opiskeluni kyllä sellaista räpiköintiä. Ensi viikolla alkaa taas yksi kurssi, jonka luennoilla on pakollinen läsnäolo. Olin katsonut luentopäivät viime vuoden mukaan ja olin aloittamassa kurssia huomenna. Olen jättänyt kalenteriin tilaa luennoille, mutta tämän vuoden kurssi on viikkoa myöhemmin. Tietysti olen sopinut asiakastapaamisia luentojen kanssa päällekkäin. Saa nähdä, miten sitä näistäkin taas selvitään.

Alun perin meidän piti olla reissussa keskiviikkoon ja siirtyä Joensuusta vielä Jyväskylään. Minun piti olla esiintymässä ammattikorkeakoulun opiskelijoille, mutta sain lopulta tehtävän siirrettyä kollegalle, joka oli valmiiksi Jyväskylässä – ja tiesi luennoitavasta asiasta huomattavasti minua enemmän.

Torstaina postilaatikossa odotti yllätys, kun Joensuun hotellista oli muistettu lapsia ja laitettu Onni Oravan nimissä kortti. Yllätys oli mieletön ja voi sitä riemun määrää, kun lapset vastaanottivat kortin. Aivan mielettömän ihana ele hotellilta.