#189: Patteri-gate jatkuu…

Urakoitsija sai puolessatoista päivässä kaksi asuntoa tehtyä. Ilmoitin tyytyväisenä työn etenemisestä hallitukselle ja ehdotin, että katsoisimme nyt ensimmäisen laskun ja jatkaisimme sitten sen mukaan, kuinka paljon limiitillä vielä olisi varaa. Kysyin samalla, mikä asunto seuraavaksi tehdään.

Tässä kohtaa pääsi helvetti irti. Edelliseltä puheenjohtajalta tuli sähköpostin välityksellä sellainen täystyrmäys, että selvittelen päätäni edelleen sen jäljiltä. Ennen kuin ehdin silmiä hieraista, jatkoi toinen jäsen samalla linjalla. Molemmat huusivat sähköpostin välityksellä, kuinka olen ylittänyt valtuuteni eikä työtä olisi saanut tilata, ellei rahoituksesta ollut päätöstä. Taloyhtiö ei tulisi hyväksymään mitään muita laskuja kuin yhden kokonaisen laskun koko urakasta. Ex-puheenjohtaja hoki viestissään, miten useissa pöytäkirjoissa on todettu, että rahoitus tulee vahvistaa yhtiökokouksessa ja jos tähän ei ollut vahvistusta, ei koko työtä olisi pitänyt tilata.

Olin aivan ihmeissäni. Olimme muutamaa päivää aiemmin yhdessä sopineet, että työ tilataan ja tästä vielä erikseen tehneet pöytäkirjan, jotta asia ei jää vain sähköpostikirjoittelun varaan. Jokainen vahvisti niin työntilaamisen kuin pöytäkirjankin. Ihmettelin hetken aikaa ennen kuin sain vastattua. En ymmärtänyt yhtään, mikä oli ongelma. Lopulta vastasin hyvin ystävälliseen sävyyn, että kaikki on ihan niin kuin on yhdessä sovittu: työ on tilattu tarjouksen mukaisesti koko yhtiöön, mutta luonnollisesti se on teetettävä osissa, sillä rahaa koko urakan maksuun meillä ei tässä kohtaa ollut. Pahoittelin, jos asia oli jäänyt epäselväksi ja kysyin vielä, että miten he olivat ajatelleet rahoittaa koko urakan tässä kohtaa, kun rahaa ei vielä ollut. Ajattelin, että asia oli nyt ymmärretty ja pääsemme jatkamaan eteenpäin. Mutta ei.

Ex-puheenjohtaja villiintyi entisestään. Hän oli ajatellut, että meillä on jo päätös rahoituksesta (vaikka tuo yhtiökokous, jonka aiheena tuo päätöksenteko on, on vasta edessäpäin). Jos päätöstä ei ollut, ei hänen mielestään olisi saanut työtä tilata. Toinenkin henkilö jatkoi samalla linjalla antamalla täyslaidallisen siitä, kuinka olen vaihdattanut patterit vain itselleni ja miltä tämä näyttää muiden osakkaiden silmissä. Taloyhtiö ei työtä tulisi maksamaan vaan me osakkaat saisimme maksaa turhaan vaihdetut patterit itse. En voinut uskoa silmiäni.

Keräsin heille kasaan kaiken viestittelyn ja pöytäkirjamerkinnät asioihin liittyen. Väänsin heille rautalangasta, mitä tähän asti on tapahtunut ja osoitin, ettei mitään väärää ole missään vaiheessa tehty. Kaikki muu on pysynyt keväästä saakka ennallaan, mutta kun ylimääräinen yhtiökokous venyi ja venyi ja tarve korjaamiselle tuli, urakka vain aloitettiin etuajassa ja sovittiin tehtävän osissa. Kaiken lisäksi jokainen päätös on tehty hallituksen kanssa yhdessä, joten hyökkäys minua kohtaan tuntui kohtuuttomalta. Kerroin, ettemme voi teetättää näin isoa urakkaa ilman, että pystymme sen myös maksamaan – ei yksikään urakoitsija suostu kolmen kuukauden maksuaikaan. Emme myöskään voi ohittaa yhtiökokousta ja päättää sen puolesta, että keräämme ylimääräiset vastikkeet ja teemme sen ennen kuin koko kokousta on pidetty. Kysyin heiltä, miksi he olettivat, että yhtäkkiä voimme yhtiökokouksen ohittaa ja jos he olettivat, että ylimääräiset vastikkeet voi tässä kohtaa kerätä, niin miksei niitä ole kerätty. En saanut vastausta.

Toisessa viestissäni kysyin, olisiko mahdollista hallituksen kesken yrittää toimia asiallisesti. Olen tuonut hallitukselle jo kesällä ilmi, että minulla ei riitä resurssit tämän tehtävän hoitoon ja haluan siitä luopua – kukaan ei suostunut ottamaan tehtävää vastaan. Kerroin, että kaikki taloyhtiön hyväksi tekemäni työ tulee resursseista, joita ei tällä hetkellä edes ole. Pyysin, että jos heillä on joku epäselvyys, niin olisiko ihan mahdotonta kysyä asiasta ihan asiallisesti. Ensimmäisestä viestistä lähtien tylytetään ja haukutaan, vaikka olen ainoastaan toteuttanut hallituksen yhdessä tekemiä päätöksiä.

Toinen jäsen vastasi, ettei ollut ymmärtänyt, mitä osissa tekeminen ja laskuttaminen tarkoittavat. Totesi, että olisi pitänyt kysyä, kun asiasta sovittiin, mutta muistutti myös, että minun olisi pitänyt ymmärtää asia heille avata. Yritin ystävällisesti todeta, että jos aikuinen ihminen vahvistaa minulle pöytäkirjan vastaavan sitä mitä on sovittu, en voi ymmärtää, että siellä on joku kohta, jota joku ei ymmärrä. Lisäksi kuvittelin, että jokainen ymmärtää, ettemme voi teettää 20 000 euron remonttia kerralla ilman rahaa vaan työ on tehtävä osissa.

Jossain kohtaa nämä kaksi käänsivät asian niin, että olin muka sanonut, että kaksi asuntoa on tehty ja muita jatketaan tulevaisuudessa, jos rahaa on. Missään kohtaa en tällaista ollut sanonut. Olen kahden viikon aikana vastaanottanut tähän asiaan liittyen yli 20 sähköpostia, joissa kerta toisensa jälkeen hoetaan, kuinka olen epäluotettava, ylittänyt valtuuteni, tehnyt rikoksen, salailen ja jätän kertomatta asioita, kikkailen, johdan tarkoituksella harhaan ja mitähän muuta mieltä ylentävää siellä joukossa nyt olikaan. Ensimmäisen kerran elämässäni otin sähköpostin synkronoinnin viikonlopuksi pois päältä, jotta sain olla rauhassa näiltä viesteiltä.

Olen useaan kertaan yrittänyt ystävällisesti kysyä, miten hallituksen olisi heidän mielestään pitänyt toimia ja mikseivät he ole missään kohtaa olleet eri mieltä. Konkreettisia vastauksia kumpikaan ei ole halunnut antaa. Toinen ei ole ymmärtänyt, mitä on sovittu ja toinen ei ole lukenut pöytäkirjaa ja on minun vikani, että päätöksiä on tästä huolimatta viety eteenpäin. Kerroin heille vielä toimintatapani taloyhtiön edustajana, jos se oli jäänyt epäselväksi: A) ajattelen aina taloyhtiön etua (vaikka se ajaisi oma edun ohi) ja B) toimin niin pitkälle lakien ja asetusten mukaisesti kuin osaan. Jos jotain on sovittu vietävän yhtiökokoukseen, minä myös vien. Jos he keksivät yhtäkkiä, että voimme ohittaa sen vaiheen, niin minulla ei tällainen valitettavasti ole käynyt mielessäkään enkä voi heidän puolestaan tietää, että he ovat kuvitelleet niin tehtävän.

Toinen jäsen toivoo pieneen yhtiöön joustoa asioiden sopimisessa ja on sitä mieltä, että voimme ylittää yhtiökokouksen ja toteuttaa päätöksiä, jotka ehkä tullaan tekemään myöhemmin kokouksessa. Hänen mielestään olisimme voineet kerätä ylimääräisiä hoitovastikkeita ja kattaa niillä remontin, vaikka yhtiöjärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että hoitovastike on käytettävä yhtiön hoitomenoihin. Omasta mielestäni olemme nimenomaan toimineet joustavasti aloittamalla urakan sieltä, missä kriittisintä on, mutta tämä on näiden kahden mielestä ollut elämää suurempi virhe. Ovat kyllä vahvistaneet, että työn voi tilata ja työn tehdä osissa, mutta siitä huolimatta tämä on ollut minun kikkailuani. Hallituksen neljännelle jäsenelle tässä ei ole ollut mitään epäselvää ja hän on yrittänyt muutamaan otteeseen minua puolustaa, mutta puolustus on kaikunut kuuroille korville.

Tämä koko tilanne on niin käsittämätön. En ymmärrä, mistä tässä on kyse. Eivätkä tunnu tietävän nämä kaksikaan: samaan aikaan he syyttävät minua omavaltaisesta ja epärehellisestä toiminnasta, vaikka jokaiseen vaiheeseen on yksimielinen päätös olemassa. Samaan aikaan he vaativat, että urakka jatketaan loppuun nyt, vaikka taloyhtiöllä ei ole rahaa eikä muilla asunnoilla mitään akuuttia tarvetta pattereita korjata. He haluavat ylittää yhtiökokouksen ja kattaa remontin hoitovastikkeilla, mikä on yksiselitteisen väärin. He tivaavat, miksi työ on tilattu ja hokevat, ettei olisi saanut tilata, vaikka ovat itse antaneet luvan aloittaa. Välillä he ovat sitä mieltä, että mitään tarvetta remontille ei tässä kohtaa ollut ja välillä sitä mieltä, että vialliset patterit olisi pitänyt korjata jollain väliaikaisratkaisulla. He haluavat sopia patterivaihdosta omiin asuntoihinsa välittömästi, mutta ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi maksaa omat patterimme, jotka osana taloyhtiön urakkaa on tehty.

Tämä on varmasti hyvin sekava kirjoitus. Mutta niin on tämä koko asia. Viimeksi eilen vastaanotin viestin, jossa käy kauniisti ilmi epäluotettavuuteni, harhaanjohtamisentaitoni ja se, kuinka olen saanut muut ärsyyntymään. Soitin Kiinteistöliiton lakimiehelle ja kävin tilanteen läpi. Kysyin, onko asiassa tehty virheitä ja miten meidän olisi pitänyt toimia. Vaikka olen koko ajan tiennyt, että mitään väärää ei ole tapahtunut, olo tuon puhelun jälkeen oli erittäin helpottunut. Olemme toimineet oikein ja erittäin fiksusti. Taloyhtiön olisi pitänyt korjata ongelmat jo aikaa sitten, mutta toki me olemme itse suostuneet odottamaan. Täydet perusteet on ollut tehdä työ nyt kahteen asuntoon ja jatkaa ei-akuuttien kanssa yhtiökokouksen jälkeen. Lakimies erikseen totesi, että on ollut hienoa, että meillä on ollut urakkatarjous valmiina ja urakoitsijakin on joustanut ja olemme saaneet vietyä homman eteenpäin ilman ylimääräisiä kuluja ja yhtiökokouksen keväistä päätöstä toteuttaen (ei yksittäisiä korjauksia vaan kaikki kuntoon).

Olen toiminut yli 20 hallituksessa yli kymmenen vuoden ajan. Olen ollut häätämässä asukasta, vienyt läpi isoja saneerauksia, hoitanut pahaksi äitynyttä lude-asiaa ja mitähän vielä. Koskaan en ole joutunut tällaisen hyökkäyksen kohteeksi. Aina on joukkoon mahtunut ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet jotain väärin, mutta ovat ymmärtäneet asian, kun se on käyty läpi ja yleensä aina myös pahoitelleet käytöstään. Viime vuonna ex-puheenjohtaja maksoi kaverinsa yritykselle laskun, josta oli hallituksen kokouksessa sovittu, ettei sitä saa maksaa ennen hallituksen päätöstä (#114). Taloudellinen vahinko yhtiölle oli useamman tuhat euroa. Ketään ei kiinnostanut asia. Kaikki vain totesivat, että ikävä juttu, mutta maksettu mikä maksettu. Nyt ei ole tapahtunut vahinkoa yhtään kenellekään, yksikään ei ole päässyt muita parempaan asemaan ja joka ikinen päätös on tehty yksimielisesti meidän neljän kesken. Silti elämästäni on tehty helvettiä näiden kahden toimesta.

Tämä on ollut erityisen raskauttavaa, kun olen tiennyt koko ajan, ettei mitään väärää ole tapahtunut, mutta asian vatvominen on saanut elämän ihan sekaisin. Valvon öitä, käytän kohtuuttomasti aikaa selittääkseni samoja asioita ja yritän pitää hommaa kasassa. Joka kerta, kun sähköposti piippaa, sisäelimet heittävät volttia ja valmistautuvat vastaanottamaan kasan .. kakkaa. Samaan aikaan töissä on kiire, opinnot roikkuvat puolitiessä ja lapset viettävät viimeistä viikkoaan kotona ennen kuin koko elämä mullistuu ja päiväkoti alkaa. Olen ollut niin väsynyt, stressaantunut ja allapäin koko nämä kaksi viikkoa, joista meidän piti tehdä koko perheelle ikimuistoiset. Sitä nämä ovat olleetkin – ihan väärästä syystä tosin.