#166: Ajatuksia äitienpäivästä

Eilen vietettiin äitienpäivää. Kahden mahtavan lapsen ansiosta minäkin saan äitinä äitienpäivää viettää. Yökyläilystä johtuen olimme aamulla jo valmiina äidin luona, joten nautimme yhteisestä ajasta heti aamupalasta lähtien. Hiljalleen alkaa ulkonakin näyttää keväälle, kun ilma lämpenee ja luonto vihertyy.

Kävimme Aman kanssa poimimassa vähän valkovuokkoja, kun ulkoilutimme äidin ja siskon koirat aamulla. Ama oli kerhossa askarrellut kortin ja lahjan minulle äitienpäiväksi. On hauskaa, miten oman lapsen tekeleet ovat niin tärkeitä. Vuosikausia olen äidille ihmetellyt, miksi hänen on pitänyt säästää laatikkokaupalla Ässän ja minun onnettoman näköisiä piirustuksia ja askarteluvirityksiä ala-asteelta asti. Muistan kyllä, kuinka erinäiset askartelut tuntuivat pienenä superhienoilta ja vieläkin pääsen siihen tunnelmaan, joka vallitsi niitä valmistellessa. Nyt ne näyttävät kuitenkin vain tilaa vieviltä turhilta räpellyksiltä. Äiti ei niistä kuitenkaan halua luopua. Ja nyt ymmärrän, miksei.

Vuosia olen toitottanut, että minä en ainakaan tule koskaan säästämään mitään "turhia" teoksia. Muutamat piirustukset voin talteen laittaa, mutta missään nimessä en säästele jokaista väkerrystä. Ja kuinka kävi, kun vuosi sitten sain ensimmäisen Aman omakätisesti väkertämän rannekorun lahjaksi? Se sulatti sydämen ja on aitiopaikalla yöpöydällä, jotta näen sen siinä joka päivä. Alkuun se oli kädessäkin onnenkoruna muutaman kuukauden, mutta ymmärsin aika pian, ettei se muiden silmissä näytä ihan yhtä mahtavalta.

Piirustuksia on kasaantunut vintille jo vino pino eikä meillä osata vielä piirtää edes tikku-ukkoa. Nyt Ama on oppinut kirjoittamaan oman nimensä ja vaikka näitä taidonnäytteitä on jo lukuisia, tekee silti tiukkaa heittää pois K-Marketin mainos, jonka yläkulmaan Ama on taiteillut nimensä. On ne hellyttäviä. Ja sen kerran, kun on erehtynyt heittämään jonkun ”turhalta” tuntuvan paperin pois, niin eiköhän Ama kysy, missä hänen tärkeä paperinsa on. Uskomatonta, miten hän tuntuu muistavan jokaisen piirustuksen ja sen, kuinka monta ja minkä värisiä viivoja milläkin paperilla oli.

Omaa äitisuhdettani on blogissa käsitelty jo moneen otteeseen (#104). Vaikka sitä aina välillä sortuukin ajattelemaan, että miksi äidin pitää olla tuollainen tai tällainen, niin olen loputtoman kiitollinen siitä, että äiti on äiti. Suhteemme on läheinen ja olemme tekemisissä päivittäin – joskus tuntuu, että liikaakin. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ja vaikka joskus äidissä joku ärsyttää, toivon silti, että pystyisin omille lapsilleni olemaan äiti, johon he voivat samalla tavalla aina luottaa. Olisin äiti, jolle voisi aina kertoa kaiken eikä tarvitsisi pelätä, miten äiti reagoi: loppupeleissä hän on puolellani aina.

Tuo suunnatonta turvaa, kun tietää, että äidin luo voi aina mennä. Hän ottaa aina vastaan ja taikoo ruoan pöytään, vaikkei olisi mitään varannutkaan. Ja vaikka vesivahingon aikana äidin luona tuli asuttua kyllästymiseen asti, on taas ihan parasta, kun voi yhtäkkiä vain päättää jäädä äidin luokse yöksi – ihan vaikka koko porukan voimin. Aamupalapöytää äidin luona ei voita mikään.

Aurinkoinen ja lämmin äitienpäivä oli kaiken kaikkiaan mahtava. Grillasimme äitienpäivälounaan ja nautiskelimme äitienpäiväkahvit äidin luona. Myös äidin puolen ainoa sukulaisemme, äidin täti Yoda, liittyi seuraamme. Äidiltä jatkoimme matkaa siirtolapuutarhamökille, jossa juhlistimme äitienpäivää vielä Jiin mummin kanssa. 

Ama auttoi äitienpäivän leipomuksissa

Kun saisi painettua ikuisesti mieleen nämä tällaiset päivät ja nämä hyvät hetket. Vaikken mihinkään erityisesti usko, illalla oli pakko hetkeksi hiljentyä ja muistella kulunutta päivää. Kävin päivän hetkiä kiitollisena läpi ja lähetin lämpimät äitienpäiväterveiset myös rakkaille mummeilleni pilvenreunalle ❤.

#165: Viikonloppu yhtä juhlaa

Kulunut viikonloppu on ollut juhlantäyteinen. Perjantaina oli Jiin syntymäpäivä. Jii täytti 32 vuotta. Omat synttärini olivat vappuaattona ja mittariin tuli sama luku. Meillä on siis tasan 12 päivää ikäeroa. Voi kuulostaa merkityksettömän pieneltä, mutta mahdollisissa ristiriitatilanteissa se on usein keskustelun päättävä argumentti: ”Hei, kumpi meistä on vanhempi ja tietää todennäköisesti tästäkin asiasta elämänkokemuksensa perusteella enemmän?” 😃 Nämä 12 päivää ovat muodostuneet jo vähän vitsiksi meidän kesken.

Omat juhlani sujuivat rauhallisesti perhepiirissä. Ainoat toiveeni oli viettää aikaa rakkaiden kanssa ja saada Ässä-siskon leipoma kakku. Molemmat toiveeni toteutuivat, kun lähdimme vapun viettoon äidin luokse ja seuraan liittyivät vielä Ässä, isäni sekä Zara-sisko. Ama ja Ässä leipoivat ihanan perinteisen mansikkakakun ja päivä oli täydellinen. Jäimme vielä äidin luokse yöksi ja ihanaa yhdessäoloa oli aina seuraavaan aamuun asti, kun Ässäkin koirineen majoittui äidin nurkkiin. Vappupäivänä järjestimme vappubrunssin kotona ja pari ystäväperhettä tuli kylään. Koko vappu oli erityisen onnistunut. 

Vappugrillailut ja synttärikakku: 

Vappubrunssi: 

Kuluneella viikolla äiti kysyi lapsia yökylään perjantaiksi, joten puitteet Jiin synttärijuhlille olivat erinomaiset. Vanhuudesta, väsymyksestä ja loppuviikon omasta heikosta olosta johtuen synttärijuhlinta jäi kuitenkin kokonaan väliin. Ilta meni käytännössä kokonaan kotona viikkosiivousta tehden. Loppuillasta valmistin kuitenkin vielä synttäri-illallisen sankarille ja siinäpä se juhlapäivä meni. Mikä onnenpotku se nuorempana olikaan, jos virallinen synttäripäivä sattui osumaan viikonloppuun. Itselläni ei tosin tätä ongelmaa ole koskaan ollut, kun vapun ansiosta synttäripäivää seuraavan päivän on aina saanut levätä. 

Jiin synttäri-illallinen: parsacarbonara, grillijuusto rucolalla ja balsamicolla, mutakakku vaniljajäätelöllä

  

Lauantaina söimme rauhassa aamupalan ja lähdimme hakemaan lapsia äidin luota. Pikaisen lounaan jälkeen lähdimme kummipoikamme Aaron synttärijuhlille. Aaro on syntynyt samana päivänä kuin Jii eli 12.5. Synttärit järjestettiin HopLopissa discoteemalla. Ideana HopLop-synttärit ovat mielestäni loistavat. Ainakin huomattavasti terveellisemmän oloinen vaihtoehto kuin omasta lapsuudesta tutut Mc Donald’s -synttärit.

Itseäni hämmästytti synttärivaihtoehtojen epäterveellinen tarjoilu, joka on kaiken lisäksi pakollinen osa juhlintaa. Juhlien järjestäjän on ostettava osallistujille tarjoilu, mutta vaihtoehdot ovat pelkkää rasvaa ja sokeria: popcornia, mehua, karkkia, jäätelöä, nakkeja, ranskalaisia, nuggetteja. Joku vaihtoehto sisälsi sentään lisäksi hedelmiäkin. Onneksi monituntinen riehuminen sentään vähän kompensoi tilannetta. Tarjoiluvaihtoehdot ovat mielestäni tarjontaan nähden myös todella hintavat. Kate on niiden osalta ainakin HopLopilla kunnossa.

HopLop-synttärit voisivat olla omien lastenkin kohdalla varteenotettava vaihtoehto, jos tarjoiluihin tulee jossain kohtaa monipuolisuutta. Aaron juhlat olivat kuitenkin vieraan näkökulmasta onnistuneet ja oli ihana nähdä kummipoika elementissään seikkailuratoja pitkin viilettäessään. Jii lähti kesken juhlien pelaamaan ja jäin ”yksin” lasten kanssa. Täytyy sanoa, että muutama tunti 1- ja 3-vuotiaiden perässä puuskuttamista kävi kyllä vuoden urheilusuorituksesta. Aivan uskomatonta, miten sadasosasekunnissa voi hukata lapsen sinne vaahtomuovien valtakuntaan. Ja kohta se jo juokseekin täysin vastakkaisesta suunnasta syliin iloinen puna poskillaan ja häviää yhtä nopeasti toiseen suuntaan.

Synttäreiden jälkeen jatkoin lasten kanssa äidin luokse, jossa grillasimme ja jäimme lopulta taas vaihteeksi äidin luokse yöksi. Jii lähti pelin jälkeen kotiin saunomaan ja pelaamaan pleikkaria muutaman kaverin kanssa synttäreitään juhlistaen. Nyt olemme taas koko porukalla äidin luona valmiina juhlistamaan äitienpäivää.

Nyt on myös aika sulkea kone. Ama ilmoitti, että tämä ei ole mikään äitienpäivä, jos vain teen töitä. Selitin, etten tee töitä vaan kirjoitan blogia. Aman ilme kertoi kuitenkin kaiken: lapsen silmissä on ihan sama mitä koneella teen, se on hänen huomiostaan pois. Lasteni ansiosta olen äiti ja tänään sitä juhlitaan, joten nyt keskitytään olennaiseen. Huomenna vähän enemmän ajatuksia äitiydestä ja tunnelmia tästä päivästä. Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!