Juhannusaatto oli onnistuneesti juhlittu. Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen heräsimme juhannuspäivään omasta sängystämme. Omassa yhtiössämme ei lippu ollut päässyt salkoon edellisiltana, joten kävimme sen ensitöiksemme salkoon nostamassa.
Söimme aamupalan ja puuhastelimme hetken aikaa kotona.
Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Ässän mökkiä. Sanne ja hänen koiransa
olivat ehtineet jo lähteä kotiin, kun saavuimme perille. Tuntui mahtavalta
jatkaa juhannusta vielä siskon ja äidinkin kanssa. Mökillä sängyt olivat
valmiina ja ruoka kohta jo pöydässä. Viileästä ilmasta huolimatta lapset
juoksentelivat innoissaan ympäri niittyjä.

Yömyöhään grillasimme vielä vähän iltapalaa ja mahat täynnä
hipsimme nukkumaan. Aamulla oli täydellistä herätä pari tuntia totuttua
myöhemmin ja huomata, että Ässä oli herännyt jo aiemmin Aman kanssa ja
alakerrassa oli meneillään piirretyt. Äiti oli saanut nukkua vähän pidempään,
mutta oli noussut Olian kanssa ja meidät oli jätetty Jiin kanssa nukkumaan.
Sunnuntai kului aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kuka
mitäkin puuhastellen. Päivään mahtui niin ulkoilua, puuaskareita,
metsälenkkeilyä koirien kanssa kuin armotonta pomppimista trampoliinilla. Minä
sain pitkästä aikaa otettua vähän aikaa kirjoittamiselle.
Juhannuksessa on kyllä jotain taikaa. Viikonloppu oli
kaikessa yksinkertaisuudessaan täynnä pieniä onnenhetkiä. Kiitollisena
läheisistä ja kaikesta rakkaudesta on hyvä jatkaa uuteen viikkoon. Onnellista
alkanutta viikkoa Sinullekin! ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti