Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

perjantai 11. marraskuuta 2016

#92: Pate poistuu paikalta

Tiistaiaamuisen kotona käynnin jälkeen vietimme mukavaa päivää tyttöjen kesken, kun sekä äidilläni että siskollani oli vapaapäivä. Illalla myös Jii liittyi seuraan ja sovimme, että syömme kaikki yhdessä. Illalla tuli mieleen, että äiti ja sisko eivät olleet pitkään aikaan nähneet, miltä kotonamme näyttää, joten päätimme lähteä ilta-ajelulle.

Patesta ei kuulunut koko päivänä, joten oletin asioiden olevan vielä kesken lopputarkastusten osalta. Kylpyhuoneen edessä oli vielä kasa urakoitsijan tavaroita ja purkutöissä vaurioituneet seinät olivat korjaamatta. Menimme kylpyhuoneeseen ja ihastelimme lähes valmista kylpyhuonetta. Kylpyhuoneesta siirryimme alakertaan keittiöön. Keittiö ei vielä päässyt oikeuksiinsa välitilalaatan loistaessa poissaolollaan, mutta muuten keittiö oli valmis. 

Jii huomasi keittiön tasolla avaimen ja paperin. Jii ihmetteli, että eikös avain ole meidän kotiavaimemme. Avaimen vieressä oli urakoitsijan jättämä vikalista. Oli pääteltävissä, että urakoitsija ei ole tulossa enää töihin. Vielä pari viikkoa aiemmin Pate totesi, että esimerkiksi seinät tullaan korjaamaan ennen luovutusta ja tuntui käsittämättömältä, että heidän tavaroitaan oli jätetty meidän siivottavaksemme. Kaikista naurettavinta oli, ettei Pate vaivautunut laittamaan edes viestiä, kun heidän tarkastuksensa oli tehty ja avain jätetty. Ehkä Pate ei tullut ajatelleeksi, että odotimme kotiin pääsyä.





Kotiin ei kuitenkaan ollut asiaa ennen kuin lastenhuone oli järjestetty niin, että lapset pääsevät turvallisesti nukkumaan. Vielä Ama ja Olia eivät ole valmiita nukkumaan kerrossängyssä eivätkä varsinkaan sellaisessa, jossa alasänky on tavallinen lastensänky, ja yläsänky muodostuu sen päälle nostetusta pinnasängystä. Pinnasänky taas oli täytetty ääriään myöten täyteen kylpyhuonetavaroilla. 

Hämmentyneinä pakkauduimme takaisin autoihin ja ajoimme äitini luokse. Nyt meillä kuitenkin oli taas oma koti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti