Tiistaiaamuisen kotona käynnin
jälkeen vietimme mukavaa päivää tyttöjen kesken, kun sekä äidilläni että
siskollani oli vapaapäivä. Illalla myös Jii liittyi seuraan ja sovimme, että
syömme kaikki yhdessä. Illalla tuli mieleen, että äiti ja sisko eivät olleet
pitkään aikaan nähneet, miltä kotonamme näyttää, joten päätimme lähteä
ilta-ajelulle.

Patesta ei kuulunut koko päivänä,
joten oletin asioiden olevan vielä kesken lopputarkastusten osalta. Kylpyhuoneen
edessä oli vielä kasa urakoitsijan tavaroita ja purkutöissä vaurioituneet
seinät olivat korjaamatta. Menimme kylpyhuoneeseen ja ihastelimme lähes
valmista kylpyhuonetta. Kylpyhuoneesta siirryimme alakertaan keittiöön. Keittiö
ei vielä päässyt oikeuksiinsa välitilalaatan loistaessa poissaolollaan, mutta
muuten keittiö oli valmis.
Jii huomasi keittiön tasolla
avaimen ja paperin. Jii ihmetteli, että eikös avain ole meidän kotiavaimemme.
Avaimen vieressä oli urakoitsijan jättämä vikalista. Oli pääteltävissä, että
urakoitsija ei ole tulossa enää töihin. Vielä pari viikkoa aiemmin Pate totesi,
että esimerkiksi seinät tullaan korjaamaan ennen luovutusta ja tuntui
käsittämättömältä, että heidän tavaroitaan oli jätetty meidän siivottavaksemme.
Kaikista naurettavinta oli, ettei Pate vaivautunut laittamaan edes viestiä, kun
heidän tarkastuksensa oli tehty ja avain jätetty. Ehkä Pate ei tullut
ajatelleeksi, että odotimme kotiin pääsyä.
Kotiin ei kuitenkaan ollut asiaa ennen kuin lastenhuone oli
järjestetty niin, että lapset pääsevät turvallisesti nukkumaan. Vielä Ama ja
Olia eivät ole valmiita nukkumaan kerrossängyssä eivätkä varsinkaan
sellaisessa, jossa alasänky on tavallinen lastensänky, ja yläsänky muodostuu
sen päälle nostetusta pinnasängystä. Pinnasänky taas oli täytetty ääriään
myöten täyteen kylpyhuonetavaroilla.
Hämmentyneinä pakkauduimme takaisin autoihin ja ajoimme
äitini luokse. Nyt meillä kuitenkin oli taas oma koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti