Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 28. marraskuuta 2016

#105: Oliko tänne tilattu vesivahinko?


Palataanpa sitten taas varsinaisiin kotiasioihin. Tarina ei päättynyt vielä siihenkään, että pääsimme kotiin. Hiljalleen yritimme asettua taloksi ja saada tavaroita paikoilleen ja villiintyneitä villakoiralaumoja etsimään uusia elinolosuhteita jonkun muun nurkista.

Muutama päivä muuton jälkeen pääsin vihdoin vintin kimppuun. Vintin laittaminen jäi kesken jo keväällä ensimmäisen muuton jäljiltä. Oikein fiksuna olin keväällä avannut jokaisen vintille viedyn laatikon niin, että ihana samettinen pölypilvi oli päässyt tunkeutumaan kaikkialle. Ja jotta pölyn imeminen keuhkoihin sai varmasti maksimaalisen tehonsa, olin vielä suurimmasta osasta laatikoita nostellut tavaran jos toisenkin laatikoiden vierelle. Näin minua oli vastassa 20 neliöinen täydellisen tasainen pölypeitto, jonka alta pilkisteli avonaisia laatikoita, kansioita, papereita, kirjekuoria, askartelutarvikkeita, kiiltokuvia. Turhautumisen määrää on haastava kuvailla.

Neliö kerrallaan putsasin pölyä pois ja tavarat löysivät paikoilleen. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen Jii tuli katsomaan, miten homma edistyy. Jii jäi ovensuuhun seisomaan ja tuijotteli pitkään hiljaa. Luulin, että olin hautautunut sotkuun eikä hän vain erota minua pölypeiton alta. Mutta lamaantuminen johtuikin aivotyöstä. Jii sai siinä ovensuussa seisoessaan kuningasidean ja keksi, että vintin sisustus olisi paljon parempi, jos ison tason siirtäisi paikalle A ja paikan A kirjahyllyn siirtäisi paikkaan B, paikkaan B kasattaisiin sittenkin työpöytä, ja kirjahylly menisi paikkaan C, hyllykkö siirtyisi paikkaan D ja paikan D kirjahylly siirtyisi paikkaan E.

Olin tyhjentänyt siihen mennessä vajaat kymmenen painavaa laatikkoa ja tavarat olivat luonnollisesti järjestyksessä edellä mainituissa kalusteissa. Paikkansa olivat löytäneet muun muassa tiiliskiven paksuiset tietokirjat ja lukuisat muut Oliaa painavammat teokset. Tuijotin Jiitä epäuskoisin silmin. Mietin, syötänkö kädessäni roikkuvan pölystä mustuneen rätin hänelle nyt vai heti. Kalusteita oli mitattu ja pyöritetty keväällä joka suunnasta ja yhteinen loppupäätelmä oli, että järjestys on järkevin tällaisenaan. Totesin vain ykskantaan, että muut variaatiot eivät ole mahdollisia ja sillä hyvä.

Jii ei luovuttanut. Hän haki mittanauhan ja todisti, että hänen ehdotuksensa oli sekä järkevä että mahdollinen. Minua kiukutti: monen tunnin työ takana ja vielä pitäisi alkaa rymsteerata. Ehdotus oli kuitenkin niin järkevä, että ei muuta kuin kirjat takaisin lattialle ja mööpelit uuteen uskoon. Homma oli paljon helpompi, mitä etukäteen uskalsin toivoa.

Mutta eihän nyt mikään saa olla liian helppoa. Lähdimme siirtämään yhtä kirjahyllyä uuteen paikkaan. Siirsin sen päällä olevan lomakelaatikon syrjään. Avolaatikossa oli paksu nippu kirjekuoria. Kuoret olivat rypistyneitä ja epämääräisen näköisiä. Ne olivat sen näköisiä kuin olisivat kastuneet ja sen jälkeen kuivuneet. Ne olivat juuri sen näköisiä, koska olivat saaneet jostain kunnolla vettä niskaansa ja päässeet sen jälkeen kuivumaan.

Kuorien yläpuolella oli keskuspölynimurin ilmanottoputki ja putken läpivienti katolle. Katto putken ympäriltä näytti etovalta. Katto oli kuiva, mutta varmuudella vettä oli poissaolomme aikana tullut. No, vintillä meillä ei vielä vesivahinkoa ollutkaan nähty. Asia oli ahdistava: vesivahinko on varmasti ahdistava ihan missä muodossa tahansa, mutta yhtiössä on tehty kattoremontti muutama vuosi sitten. Miksi nyt siis on päässyt vettä läpi ja miten paljon sitä on jossain rakenteiden sisällä?

Jii häipyi mittanauhoinensa alakertaan ja jäin jatkamaan vintin järjestämistä. Kirosin koko asuntoa ja aivan uskomatonta epäonneamme näiden vuotovahinkojen kanssa. Hetken päästä aloin täyttää vintillä olleeseen kaappiin tavaroita. Katseeni osui kaapin reunaan, joka oli turvonnut kosteudesta. Kaapinrunko oli turvonnut pitkältä matkalta ja myös lattia sen alla näytti turvonneelta. Katossa kaapin päällä oli selkeitä valumajälkiä. Erehdysten välttämiseksi on huomioitava, että kyseessä on täysin eri kohta kuin edellä mainittu keskuspölynimurin putki.

Kattoremontista johtuen epäilisin, että kyseessä on vanha vaurio. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelen, miten vahinko olisi voinut jäädä huomaamatta niiltä meiltä kuin kuntotarkastuksen tehneeltä kartoittajaltakin. Toisaalta, kartoittajalta jäi nyt vähän isompikin vesivahinko huomaamatta, että ei se nyt mikään maailman kahdeksas ihme olisi ollut. Sain tarpeekseni vintin järjestämisestä. Ilmoitin havainnoista taloyhtiön hallitukselle ja jäin odottamaan toimintaohjeita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti