Palataanpa sitten taas varsinaisiin kotiasioihin. Tarina ei päättynyt vielä siihenkään, että pääsimme kotiin. Hiljalleen yritimme asettua taloksi ja saada tavaroita paikoilleen ja villiintyneitä villakoiralaumoja etsimään uusia elinolosuhteita jonkun muun nurkista.
Muutama päivä muuton jälkeen pääsin vihdoin vintin kimppuun.
Vintin laittaminen jäi kesken jo keväällä ensimmäisen muuton jäljiltä. Oikein
fiksuna olin keväällä avannut jokaisen vintille viedyn laatikon niin, että
ihana samettinen pölypilvi oli päässyt tunkeutumaan kaikkialle. Ja jotta pölyn
imeminen keuhkoihin sai varmasti maksimaalisen tehonsa, olin vielä suurimmasta
osasta laatikoita nostellut tavaran jos toisenkin laatikoiden vierelle. Näin
minua oli vastassa 20 neliöinen täydellisen tasainen pölypeitto, jonka alta
pilkisteli avonaisia laatikoita, kansioita, papereita, kirjekuoria,
askartelutarvikkeita, kiiltokuvia. Turhautumisen määrää on haastava kuvailla.
Neliö kerrallaan putsasin pölyä pois ja tavarat löysivät
paikoilleen. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen Jii tuli katsomaan, miten
homma edistyy. Jii jäi ovensuuhun seisomaan ja tuijotteli pitkään hiljaa.
Luulin, että olin hautautunut sotkuun eikä hän vain erota minua pölypeiton
alta. Mutta lamaantuminen johtuikin aivotyöstä. Jii sai siinä ovensuussa seisoessaan
kuningasidean ja keksi, että vintin sisustus olisi paljon parempi, jos ison
tason siirtäisi paikalle A ja paikan A kirjahyllyn siirtäisi paikkaan B,
paikkaan B kasattaisiin sittenkin työpöytä, ja kirjahylly menisi paikkaan C,
hyllykkö siirtyisi paikkaan D ja paikan D kirjahylly siirtyisi paikkaan E.
Olin tyhjentänyt siihen mennessä vajaat kymmenen painavaa
laatikkoa ja tavarat olivat luonnollisesti järjestyksessä edellä mainituissa
kalusteissa. Paikkansa olivat löytäneet muun muassa tiiliskiven paksuiset
tietokirjat ja lukuisat muut Oliaa painavammat teokset. Tuijotin Jiitä epäuskoisin
silmin. Mietin, syötänkö kädessäni roikkuvan pölystä mustuneen rätin hänelle
nyt vai heti. Kalusteita oli mitattu ja pyöritetty keväällä joka suunnasta ja
yhteinen loppupäätelmä oli, että järjestys on järkevin tällaisenaan. Totesin
vain ykskantaan, että muut variaatiot eivät ole mahdollisia ja sillä hyvä.
Jii ei luovuttanut. Hän haki mittanauhan ja todisti, että
hänen ehdotuksensa oli sekä järkevä että mahdollinen. Minua kiukutti: monen
tunnin työ takana ja vielä pitäisi alkaa rymsteerata. Ehdotus oli kuitenkin
niin järkevä, että ei muuta kuin kirjat takaisin lattialle ja mööpelit uuteen
uskoon. Homma oli paljon helpompi, mitä etukäteen uskalsin toivoa.
Mutta eihän nyt mikään saa olla liian helppoa. Lähdimme
siirtämään yhtä kirjahyllyä uuteen paikkaan. Siirsin sen päällä olevan
lomakelaatikon syrjään. Avolaatikossa oli paksu nippu kirjekuoria. Kuoret
olivat rypistyneitä ja epämääräisen näköisiä. Ne olivat sen näköisiä kuin olisivat
kastuneet ja sen jälkeen kuivuneet. Ne olivat juuri sen näköisiä, koska olivat
saaneet jostain kunnolla vettä niskaansa ja päässeet sen jälkeen kuivumaan.
Jii häipyi mittanauhoinensa alakertaan ja jäin jatkamaan
vintin järjestämistä. Kirosin koko asuntoa ja aivan uskomatonta epäonneamme
näiden vuotovahinkojen kanssa. Hetken päästä aloin täyttää vintillä olleeseen
kaappiin tavaroita. Katseeni osui kaapin reunaan, joka oli turvonnut
kosteudesta. Kaapinrunko oli turvonnut pitkältä matkalta ja myös lattia sen
alla näytti turvonneelta. Katossa kaapin päällä oli selkeitä valumajälkiä. Erehdysten
välttämiseksi on huomioitava, että kyseessä on täysin eri kohta kuin edellä
mainittu keskuspölynimurin putki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti