Remontti alkoi omassa asunnossamme 18.5., joten neljä
viikkoa siitä oli 15.6. Tänään on 5.8. ja voitte heitellä veikkauksia, onko
remontti valmis. No eihän se ole. Viikon viivästyminen tuli, kun betonivalua ei
päästy tekemään aiottuna päivänä vesisadetta veikanneen sääennusteen takia. Juhannuksen
jälkeen en nähnyt ketään töissä moneen päivään. Heinäkuun alussa kysyin,
tapahtuuko remontissa mitään, kun ketään ei näy missään. Sain parin päivän
päästä Larilta vastauksen, että työmiehet ovat lomalla. Muuta selitystä en ole
kuullut enkä yrityksistä huolimatta saanut. Ja luonnollisesti olen yhtiössä
ainoa, jota urakan viivästyminen edes harmittaa – hankala tapaus, kun olen.
Remonttihuolista vapaa asuntomme on jälleen näyttänyt
parhaat puolensa. Valtavat terassit kahdessa kerroksessa olivat asia, jotka
eivät ainakaan negatiivisesti vaikuttaneet ostopäätökseemme. Olemme asuneet
asunnossa nyt kolme kesää, joista kahtena emme ole päässeet käyttämään
terasseja lainkaan. Olemme Jiin kanssa olleet tänä kesänä molemmat viisi
viikkoa lomalla – ja viettäneet koko loman poissa kotoa.
Alkuun yritimme elää kuin koko remonttia ei olisi, mutta se
oli mahdotonta. Työmiehet aloittavat työnsä kello 8 mennessä. Joskus ovat
aloittaneet jo kello 6. Joskus tekevät viikonloppuja, joskus eivät. Ikinä et
tiedä, minkä näköinen tyyppi ovesta aamulla sisään astelee. Ja nimenomaan
astelee: nämä eivät pyynnöstä huolimatta voi ilmoittaa tulostaan soittamalla
ovikelloa. Se on kiva herätä tukka pystyssä kuola suupielestä valuen, kun
vieras mies pyrkii sänkymme vierestä kattoterassille. Jos joskus onnistuimmekin
olemaan hereillä jo valmiiksi, sai koko ajan odotella, milloin vieras ihminen
ilmestyy jonnekin päin kotia. Sen lisäksi, että he tulivat ovesta
salamyhkäisesti sisään, he kulkivat myös terassilta toisella tai tulivat reteesti
tikkaita pitkin suoraan kaiteen yli. Ja sitten koputeltiin ikkunaan, kun piti
päästä sisälle.
Koti on ollut valtavan pölyn ja lian peitossa koko kesän.
Joskus yritimme viikonloppua varten siivota, mutta pienen rakennuspölyn
siivoaminen oli toivotonta. Ja seuraavana päivänä koti näytti siltä kuin ei
olisi ikinä siivottu. Suojauksia ei asuntoomme ikinä ilmestynyt, vaikka
sellaisista oli alkuun puhetta. Vessoja ja keittiötä lainataan kuin omaansa.
Eikä siinä toki mitään pahaa ole, mutta kylpyhuoneen ja vessan valkoiset matot
ovat entiset, kun niissä on talsittu likaisilla työmaakengillä ihan huoletta. Lian
lisäksi meteli on mieltä ylentävää. Betoninpiikkaus tunkee korvatulpistakin
läpi ja jos ei mikään laite tai kone huuda, huutaa työmiesten radio rockia
sellaisella volyymilla, että tietää viimeinenkin solu olevansa hereillä.
No, tästä se arki taas lähtee. Huomenna loma on ohi ja paluu
työn pariin edessä. Hyvillä mielin ja energiaa täynnä kohti syksyä, eiks je? 😃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti