Olimme Jyväskylässä sunnuntai-iltana kello kuudelta.
Majoituimme Sokos Hotel Paviljonkiin, joka sijaitsee Jyväskylän keskustassa,
messu- ja kongressikeskus Paviljongin yhteydessä. Kannoimme tavarat huoneeseen
ja lähdimme alakerran italialaiseen Trattoria Aukio -ravintolaan. Tuntui
mahtavalta syödä kunnon italialainen kanapasta. Ainesosat olivat käytännössä
samat kuin päivällä ABC:lla, mutta ei paljon kannata saman päivän aikana näistä
annoksista puhua.
Jiin teki kovasti mieli saunomaan pitkän ajopäivän päätteeksi,
joten teimme työnjaon ja illallisen jälkeen Jii meni hoitamaan lasten
iltapesuja ja minä jäin nauttimaan lasillisen viiniä ravintolaan. Hetken päästä
palasin huoneeseen laittamaan lapset nukkumaan ja Jii lähti kattokerrokseen
saunomaan. Olin aivan lopen uupunut edellisyön valvomisen jäljiltä, joten
kömmin itsekin sänkyyn samaan aikaan lasten kanssa. Jiin palatessa saunalta
olin jo sikeässä unessa.
Ja voi kuulkaa, kun oli hyvä nukkua! En tiedä, olenko eläissäni
nukkunut niin hyvin! En tiedä heräsinkö kertaakaan. Tai jos heräsin, en sitä
huomannut. Valehtelematta en ole yhtä hyvin pystynyt nukkumaan ainakaan viiteen
vuoteen. Sänky oli aivan taivaallisen hyvä: sopivan pehmeä ja peitto oli
kuohkea ja raikas. Tyynyjä oli kolmenkokoisia ja koko sänkyyn vain hävisi yön
ajaksi. En ole edes tiennyt, että nukkuminen voi olla näin ihanaa.
Ja hyvin ne maistuivat unet muillekin. Aamulla availin
verhoja herätelläkseni muita aamupalalle, mutta koko jengi tuhisi niin syvää
unta omissa punkissaan, että herättely jäi yritykseksi. Hetken asiaa
mietittyäni hoksasin, että mikäs kiire muilla nyt vielä onkaan. Jätin muun
perheen tuhisemaan ja lähdin aamupalalle.
Eikä ole hetkeen muuten yhtä hyvää ajatusta tullutkaan.
Ihaillessani suu auki Paviljongin aamupalatarjontaa, tajusin, että saan nauttia
aamupalani ihan rauhassa. Jo pelkkä aamupalan esille laitto oli jotain
mieletöntä, mutta tarjonta ylipäänsä ylitti kaikki odotukset: tarjolla oli ihan
kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vastapaahdettu kahvi tarjoiltiin suoraan
pöytään, hedelmät ja kasvikset olivat raikkaita ja tuoreita, luomupuuro oli
pehmeää ja lisämakua sai vaikka mansikkaraparperikiisselistä tai kotimaisista
mustikoista. Paikallisia tuotteita oli tarjolla monipuolisesti ja nautiskelinkin
lasillisen Ylä-Porkkalan tilan mansikkaraparperimehua. Aamiainen oli
yksinkertaisesti nautinto kaikille aisteille.
Puhelin ilmoitti muun perheen heränneen ja Jiin aamupalaa
helpottaakseni keräilin lapsille aamupalan valmiiksi pöytään. Itselläni oli
alkamassa palaveri, jonka hoidin etäyhteydellä hotellihuoneesta. Sillä aikaa
Jii ja lapset söivät aamupalan. Aamupalan jälkeen he menivät tutustumaan
hotellin leikkihuoneeseen, jonka monipuolisuus teki ainakin meidän perheeseen
lähtemättömän vaikutuksen.
Leikkihuone oli valtava tila kellarikerroksessa. Tilan yhtä
reunaa peitti valtava kiipeilykompleksi liukumäkineen. Tilasta löytyi myös
paljon leluja, pelejä, kirjoja ja muuta ajanvietettä kaiken ikäisille. Seinät
oli maalattu värikkäästi ja lasten touhuja pystyi seurailla vaikka suurelta
kulmasohvalta lehtiä lueskellen.
Palaverin jälkeen laitoin tavaroita kasaan, nappasin mukaani
muutaman kassin ja menin muiden luo leikkihuoneeseen. Jii kävi hakemassa loput
tavarat ja oli aika lähteä tien päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti