Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 6. heinäkuuta 2017

#175: Matkapäiväkirja: Pohjoista kohti


Starttasimme Jyväskylästä kello 10.30 ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pieni kunta 100 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. Jii jätti minut asiakkaan luo ja hoidin tapaamisen. Jii kävi lasten kanssa lounaalla ja he tutustuivat sen jälkeen paikalliseen leikkipuistoon. Kun asiakastapaaminen oli ohi, jatkoimme matkaa ja ajoimme hieman ylemmäs seuraavaan pieneen kuntaan. Minä jäin jälleen hoitamaan asiakastapaamista, ja Jii ja lapset tutustuivat paikalliseen ostoskeskukseen. Ostoskeskuksesta löytyi kahvila, kauppa ja pari muuta liikettä, jotka maanantaisin olivat kiinni. Kaupan pihalla oli onneksi liukumäki ja pieni kiipeilyteline, jossa lapset viihtyivät sen aikaa, että tapaamiseni oli ohi.

Seuraava, ja tämän reissun pohjoisin, etappimme oli Ylivieska, johon saavuimme kello 17.45. Yövyimme Hotelli Käenpesässä, jossa yövyimme myös edellisellä reissullamme vuonna 2014. Käenpesä on mukava ja siisti hotelli Ylivieskan keskustassa. Palvelu on ystävällistä ja aamupala runsas ja monipuolinen. Hotellin yhteydessä on erinomainen ravintola, jossa emme tosin tällä kertaa vierailleet. Autossa istumista oli siinä määrin takana, että lasten energiataso ei vastannut ravintolaan sopivaa energiatasoa. Tiedossa olisi suurella todennäköisyydellä ollut katastrofi, josta joku ruokabloggari olisi saanut loistavat ainekset seuraavaan postaukseensa 😉


Söimme huoneessa pikaisen päivällisen, jotta aikaa jäi vielä leikeille ja muulle energiankuluttamisille. Jii kävi lasten kanssa vielä saunomassa sillä aikaa, kun minä jäin valmistautumaan seuraavan päivän asiakastapaamisiin. 

Päivän kilometrit: 295.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti