#195: Missä mennään unelmien taloyhtiössä?

Jos on ollut ikävyyksiä Myyntimiehen kanssa, niin on niitä riittänyt taloyhtiössäkin. Aivan uskomatonta, mihin soppaan lusikkamme iskimme, kun luulimme unelma-asuntomme löytyneen. Olen kaiken tämän pyörityksen keskellä alkanut jo epäilemään omaa mielenterveyttäni ja sitä, että ehkä se ongelma olenkin minä – ei missään taloyhtiössä voi olla näin paljon vaikeuksia. Jännä tosin, että toimintaani on kaikissa muissa yhtiöissä vain arvostettu ja kiitelty, mutta täällä olen vain hankala tapaus.

Viime vuoden lopulla tein päätöksen ja irtisanouduin puheenjohtajan tehtävästä. Ex-puheenjohtaja otti tehtävän vastaan, vaikkei se missään näkynytkään. Ex-puheenjohtaja laittoi myös asuntonsa myyntiin, mikä ei henkilökohtaisesti haitannut lainkaan. Ex-puheenjohtajan vaimo oli suivaantunut minulle vuotta aiemmin tapahtuneesta yksittäisestä musiikin soitosta (#157) niin pahasti, että ei edes tervehtinyt enää. Jos satuimme – tai meinasimme sattua – pihaan samaan aikaan, hän jäi joko kauemmas odottamaan tai juoksi ohitseni sanomatta sanaakaan. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun hän oli tulossa ovesta ulos, mutta vetäytyikin takaisin, kun havaitsi minut pihalla. Tervehdin aina, jos satuimme sille etäisyydelle, mutta hän ei vastannut mitään. Siinä sitä oli lapsille selitettävää, miksei naapuri tervehdi, vaikka me tervehdimme häntä. 

Kevään opiskelukiireiden myötä päätin, että aikani taloyhtiön hallituksessa saa riittää. Olen tehnyt niin paljon töitä yhtiön eteen (laatinut isännöitsijäntodistukset, laskenut ja korjannut kaikki vastikelaskelmat, tehnyt kirjanpidon ja tilinpäätökset, koonnut toimintakertomukset, laatinut osakas- ja asukasluettelot), että nyt on muiden vuoro. Yhtiökokouksessa kerroin, että minulla ei aika enää riitä ja jättäydyn ainakin täksi vuodeksi pois hallituksesta. Tunnelma kiristyi heti. Päätöstäni ei katsottu hyvällä.

Toimin yhtiökokouksen sihteerinä ja toimitin pöytäkirjan normaalisti pöytäkirjan tarkastajille kommentoitavaksi. Toinen tarkastajista kuittasi pöytäkirjan olevan kunnossa. Taloudenhoitaja, joka ei pitänyt siitä, että jättäydyin hallituksesta pois, totesi, että pöytäkirjan liitteenä olevaa hallituksen kunnossapitotarveselvitystä tulee päivittää. Ystävällisesti ohjeistin, että kyseinen asiakirja on hallituksen työkalu, johon emme voi tässä kohtaa alkaa tehdä muutoksia. Selvitys oli hyväksytty hallituksen kokouksessa (jossa taloudenhoitaja paikalla ja tuolloin sen itsekin hyväksynyt) jo aiemmin ja nyt se vain esitettiin yhtiökokouksessa. Saimme ensimmäisen riidan aikaiseksi siitä, että tuota selvitystä olisi pitänyt hänen mielestään nyt yhtäkkiä muuttaa, vaikkei siihen tullut edes mitään kommentteja yhtiökokouksessa. 

Samoihin aikoihin kilpailutin asuntolainaamme. Olimme vaihtamassa pankkia, joten uusi pankki halusi isännöitsijäntodistuksen. Kysyin, kuka sen laatii, ja hallitus päätyi yksimielisesti siihen, että päivitän todistuksen itse ja laitan hallitukselle hyväksyttäväksi. Mitään uutta todistukseen ei tarvittu, mutta lainaosuudet piti päivittää. Kun sain taloudenhoitajalta laskelmat (jotka olivat väärin, mutta korjasin ja hyväksytin hallituksella), toimitin todistuksen hallitukselle hyväksyttäväksi ja puheenjohtajan allekirjoitettavaksi. Saimme seuraavan riidan aikaiseksi siitä, mitä todistukseen tulee kirjata remonttien osalta. Uuden hallituksen mielestä päätettyihin, tuleviin remontteihin tulee lisätä kaikki remontit, jotka ovat ehkä joskus tulossa. Ohjeistin ystävällisesti, että siinä kohdassa mainitaan remontit, joista on jo päätös. Hallitus kertoi tehneensä päätöksen muun muassa terassiremontista, joka juuri muutamaa kuukautta aiemmin äänestettiin heidän toimestaan ylimääräisessä yhtiökokouksessa nurin. Silloin jokainen heistä perusteli asiaa sillä, ettei ongelmia terassien kanssa ole. En toki ollut remonttia vastaan, mutta uusi hallitus ei voinut yhtäkkiä ilman uutta tietoa ja yhtiökokouksen hyväksyntää päättää, että remontti nyt tehdäänkin. 

Naapurit soittelivat toisilleen, miten todistukseen tulee kirjata nyt joka ikinen asia ihan sanatarkasti, ettei tule ongelmia uusien ostajien kanssa. Hallituksen ulkopuoliset henkilöt tulivat kyselemään, mihin olemme muuttamassa, kun olivat kuulleet, että olemme lähdössä. Olin aivan puulla päähän lyöty: olimme tilanneet isännöitsijäntodistuksen pankkia varten. Muistutin hallitusta vaitiolovelvollisuudesta ja totesin, että kun asia kerran niin kiinnostaa, niin emme ole myymässä asuntoamme vaan kilpailutin pankkeja. Totesin, että arvostaisin, jos asiaa kysyttäisiin suoraan eikä arvuuteltaisi siitä selän takana henkilöiden kanssa, joille asia ei edes kuulu.

Kun kolmas ulkopuolinen tuli kysymään muuttoaikeistamme, kysyin hallitukselta, kenellä heistä on ollut tarve kertoa jokaiselle hallituksen ulkopuoliselle osakkaalle tilaamastamme todistuksesta ja mistä syystä. En saanut vastausta. 

Kyselin allekirjoitetun todistuksen perään, jolloin taloudenhoitaja näki jälleen tilaisuutensa tulleen. Hän totesi, ettei aiempi hallitus ole hyväksynyt aiempaa isännöitsijäntodistusta, jonka sisältö vastasi nyt päivitettyä todistusta. Samaisella taloudenhoitajalla oli syksyllä ongelmia ymmärtää ja muistaa hallituksessa tehtyjä päätöksiä (#189), joten en hirveästi yllättynyt tästä käänteestä. Muistinvirkistykseksi kävin kirjeenvaihtoamme läpi, joka päättyi siihen, että totesin toimittavani aiemman todistuksen eteenpäin ja hän vastasi asian olevan ok. 

Tämän jälkeen taloudenhoitaja vetosi siihen, etten voi päivittää todistusta, sillä en kuulu hallitukseen. Siitäkin huolimatta, että aiemmin hän oli muiden kanssa yhtä sitä mieltä, että voin todistuksen päivittää. Taloudenhoitaja kiristi todistuksen saamista myös sillä, etten ollut toimittanut taloyhtiön kaikkia mappeja puheenjohtajalle. Olimme sopineet, että varmistan, että olen tulostanut sähköpostista kaikki liitteet mappeihin mukaan ja palautan viimeisen mapin puheenjohtajalle seuraavalla viikolla.

Kymmenien sähköpostien jälkeen asia saatiin päätökseen ja hallitus ymmärsi, ettei päätettyihin remontteihin voida lisätä terassiremonttia ennen kuin siitä tehdään päätös. Puheenjohtaja jaksoi hokea viestistä toiseen, miten ostajilta ei tule pimittää tietoa enkä enää jaksanut toistaa, että todistus menee pankille. Melkein jo toivoin, että todistus olisi ollut ennemmin kaupantekoa kuin pankkia varten.

Seuraavaksi tuli kutsu ylimääräiseen yhtiökokoukseen, jossa oli päätettävänä asiana rahoitus remontille (päätöstä itse remontista ei hallituksen mielestä tarvittu). Kutsussa ei ollut listattuna päätösasioita vaatimusten mukaisesti, josta ystävällisesti huomautin puheenjohtajalle. Hän vastasi, että jos väärä sanamuoto estää käsittelemästä asioita, niin jätetään käsittelemättä 😊 Tässä kohtaa tuli tunne, että en voi antaa asioiden jatkua näin.

Hallitukseen kuului onneksi myös yksi järkevä ihminen, Lari. Hän ihmetteli, miksei kokouskutsua voi vain korjata ja toimittaa uudestaan. Hän soitti minulle ja kerroin, että toki kutsua voi – ja kannattaakin korjata. Hän yritti puhua asiasta muulle hallitukselle, joka totesi, että he eivät ala kutsua enää korjailemaan. Tai jos korjaavat, niin eivät ainakaan toimita osakkaille uudestaan. Ystävällisesti Lari korjasi kutsun varmistettuaan minulta, miten kutsusta saadaan lainmukainen. Kutsuun päätettiin lopulta ottaa mukaan päätösasiana hallituksen kokoonpano, sillä nykyisellään yhtiön hallinto oli hakoteillä.