Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

maanantai 30. heinäkuuta 2018

#199: Mitä nyt yhdestä vesieristeestä?

Toukokuun lopulla Ana esitti urakoitsijalta tulleen kysymyksen: vesieristeenä toimivan bitumin asennus on ylihuomenna. Jos teemme vesirasituskokeen, miten se tulisi mielestämme toteuttaa. Laittaako urakoitsija työntekijän noin seitsemäksi tunniksi valvomaan veden valumista vai kuka veden valumista valvoisi. Veden tulee seistä kaksi vuorokautta terassilla, jolloin voidaan huomioida, ettei bitumi vuoda. Anan kanta oli, ettei mitään testejä ole tarpeellista tehdä. Tämä on hyvä kohta säästää aikaa ja rahaa. Myös mahdollisen valvojan ottaminen tähän kohtaan oli Anan mielestä aivan turhaa. Valvoja tulee toteamaan saman minkä me itsekin pystymme tekemään.

Bitumin asennusta

Totesin, että meiltä pyydetään jälleen päätöstä asiaan, johon en usko yhdelläkään meistä olevan asiantuntemusta. Yläterassin vedeneristys on mielestäni koko urakan kriittisin ja tärkein vaihe – ihmettelen todella, jos joku haluaa siinä kohtaa säästää aikaa ja rahaa. Lyön vetoa, että säästö tässä kohtaa tarkoittaa huomattavia kuluja tulevaisuudessa. Olin siis ehdottomasti sitä mieltä, että vesitesti tulee tehdä. Totesin, että se tulee ehdottomasti myös valvoa. Pyysin nostamaan kättä pystyyn, kenellä riittää asiantuntemus tähän eli joka voi todeta samat asiat kuin valvoja. Siinä kohtaa tulee toki säästöä, jos se tehdään itse, mutta pyysin, että valvoja laatii valvonnasta pöytäkirjan, jolla ottaa vastuun valvomastaan työvaiheesta.

Totesin myös, että en tiedä, mitä toteutustapoja vesitesteissä on. Jos yleisesti käytetty tapa on seisottaa työntekijää seitsemän tuntia valvomassa veden valumista, sitten me varmaan toimimme niin. Totesin, että jos meiltä löytyy asiantuntemusta valvonnantasolle asti, niin joku sitten varmaan kertoo enemmän näistä toteutustavoista, koska itse en niistä tiedä mitään. Ilmaisin vielä huoleni siitä, että minusta tuntuu (koko ajan vaan vahvemmin), ettei tämä homma ole nyt kenenkään hallussa. Päivittäin tulee eteen rakennusteknisiä yllätyksiä, joihin meidän pitää maallikkojäseninä olla ottamassa kantaa pikaisesti tai viimeistään seuraavana päivänä. Kysyin, voisiko urakoitsija kertoa meille nyt etukäteen kriittisiä työvaiheita, joissa valvontaa olisi syytä käyttää, ettei urakkaa tarvitse viivyttää sen takia, että me saamme tiedon jostain pikaisesti päätettävästä asiasta edellisenä iltana vähän ennen klo 23.

Ana vastasi, että jokaisella riittää pätevyys valvoa veden valumista letkusta ja sulkea hana tarpeen vaatiessa. Ainakin jokainen taloyhtiön miespuolisista voi todeta, että tuleeko vesi bitumista läpi vai ei. Kysyin, miten tuo tarkastus käytännössä tehdään. Esimerkiksi putkiläpiviennit menevät rakenteiden sisällä ja osa terassin reunoista on syvällä rakenteissa, joten miten näiltä osin tarkastetaan, ettei vesi valu bitumin läpi sisälle. Ana tai kukaan muukaan taloyhtiön miespuolinen ei nähnyt tarpeelliseksi ottaa asiaan kantaa.

Lari selvitti vesitestin tarpeellisuutta yhden bitumifirman työnjohtajan kanssa. Työnjohtaja kertoi, ettei testejä nykyään enää aina tehdä, mutta ei siitä missään nimessä mitään haittaa olisi. Jos on ammattilaiset asialla, niin varmasti tehdään kunnolla, mutta vuotojen suhteen ei ikinä voi olla täysin varma. Työnjohtaja oli kertonut, että he toteuttavat testin tukkimalla ensin kaivot hitsaamalla niihin huovat kiinni tai laittamalla viemäripallot. Tämän jälkeen terassille lasketaan vettä noin 5 – 10 cm, jonka annetaan olla noin 12 tuntia. Tämän jälkeen allas lasketaan varovasti tyhjäksi, ettei kova vedenpaine irrota viemäriliitoksia.

Uskoni urakoitsijamme ammattitaitoa kohtaan ei ollut kovin suuri ja Larin esittelemä toimintatapa kuulosti huomattavasti asiantuntevammalta kuin oman urakoitsijamme ehdotus työmiehen seisottamisesta terassin nurkassa tai Anan ehdotus avata ja sulkea hanaa vuotoja vahtien. Totesin, että olen edelleen vesitestin kannalla ja kannatan tuota Larin esittelemää toimintatapaa. Totesin, etten tiedä, kuka testin toteuttaa ja joku sitäkin tarvitaan valvomaan.

Puheenjohtaja oli myös keskustellut vesitestistä useamman rakennusalan ammattilaisen kanssa. Kaikkien mielipide oli, että testi tulee tehdä aina, jos alla on asuinhuone. Meillä yläterassi toimii yläpohjarakenteena eli kattona yli puolelle alakerran asuintilasta. Tämä oli asiantuntijoiden mielestä nimenomaan se kohta, jossa ei kannata säästää.

Ainakin kolme meistä oli selvittänyt asiantuntijoiden mielipidettä vesitestin tarpeellisuuteen, joten luottavaisin mielin otin hallituksen kokouksessa osaa äänestykseen. Yllätys oli suuri, kun äänin 4-1 päätettiin, ettei mitään testejä tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti