#208: ...ei loppua vieläkään

On melkein vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kerroin jo aiemmin, etteivät voimavarat riitä enää raportoimaan näitä tarinoita tästä unelmien taloyhtiöstä. Lueskelin äsken viimeisimpiä postauksia terassiremonttia koskien enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Otetaan lyhyt kooste, mitä tänne pitäisi tässä kohtaa kuulua ja mitä tänne oikeasti kuuluu:

Yhtiön hallitus päätti ilman kilpailutusta, sopimuksia tai valvojia ottaa yhden miehen firman tekemään yhtiöömme vaativaa terassiremonttia (#197). Tarjous oli 62 000 euroa ja remontin piti kestää 3 viikkoa per asunto eli juhannuksena 2018 piti kaiken olla valmista. Urakoitsija päivitti tarjousta kesken kaiken 105 000 euroon, mutta kukaan muu ei kyseenalaistanut tätä (#198). Lasku laskun perään ylitti tarjouksen, mutta tämä ei haitannut ketään (#202). Vesivahinkoa sattui siellä ja täällä ja rakennustekniset ratkaisut olivat vähintään mielenkiintoisia (#204). Kolmen viikon urakka paisui 20 viikon loputtomaksi tahkoamiseksi (#206) ja ei kannata liioitella yllättynyttä, kun kerron, ettei urakka ole vieläkään valmis. Niin, luit ihan oikein. Valmista ei ole vieläkään. 

Lopputarkastus pidettiin 28.11.2018. Ihan vähän meni juhannuksen yli, mutta ei nyt takerruta siihen. Katselmuksesta saatiin aikaiseksi 2 sivua vikoja ja virheitä, jotka urakoitsija lupasi tulla korjaamaan heti keväällä lumien sulettua. Erikseen sovittiin, että kaikki on valmista toukokuun 2019 loppuun mennessä. Urakan valmistuminen venähti siinä määrin, että ensilumikin ehti sataa ja ymmärrettävästi korjauksia ei päästy enää viime vuoden puolella tekemään. Korjauslistalla oli muun muassa sellaisia asioita kuin ruosteisten rautojen näkymistä uudella betonipinnalla, vedenvalumisia rännien ja peltien välistä, ulkoverhoilusta tippuneita tiiliä, suojausten pettämisestä johtuvia vesivahinkoja betonipinnassa ja virheellisiä kaatoja. 

Tammikuussa puheenjohtaja ilmoitti, ettei tavoita urakoitsijaa. Taloyhtiö odotti viimeistä laskua, jotta remonttia varten otettu remonttilimiitti saataisiin konvertoitua lainaksi. Limiittiä oli tähän mennessä käytetty 185 000 euroa. Kyllä, limiittihän tässä matkan varrella jo tuplattiin. Alkuperäinen lainatarve oli hallituksen mukaan 50 000 euroa. Se päätettiin jo alkumetreillä nostaa 100 000 euroon. Elokuun lopulla hallitus pyysi valtuudet vielä limiitin korottamiseen 100 000 eurolla, sillä rahat (joiden piti kaikella varmuudella riittää aivan varmasti kaikkiin mahdollisiin lisätöihin ja yllätyksiin) oli käytetty pelkästään purkutöihin. Asumme kaiketi jossain multimiljonäärien talossa, kun tämä ei haitannut ketään. Yllätyksiähän nyt tulee aina. 

Kevään aikana selvisi, että kaadot on tehty kaikilla terasseilla liian loivina. Valuja tehnyt yritys olisi tehnyt isommilla kaadoilla, mutta urakoitsija oli todennut, että joutuu tekemään enemmän pohjatöitä, joten valut tehdään, kuten hän sanoo. Kaadot ovat joko liian loivat tai paikoitellen olemattomat – ja jostain kohtaa kaataakin sitten vedet kohti rakenteita. Uudet terassimme eivät kestä minkäänlaista lumirasitusta tai edes riittävän kovaa vesisadetta. Kynnykset on jätetty niin matalaksi, että jo muutaman millin jääkerros betonin pinnalla aiheuttaa veden tulvimisen asuntojen puolelle. Nyt onkin ohjeistettu, että jos talvella mielii viikoksi johonkin, on avain jätettävä naapuriin, jotta naapuri voi tarkkailla, ettei vesi valu sisälle asuntoon. Tällaisista terasseista olenkin aina haaveillut. 

Puheenjohtaja jatkoi urakoitsijan tavoittamisyrityksiä koko talven. Helmikuussa todettiin, ettei ole saatu kiinni. Maaliskuussa joku tiesi kertoa, että urakoitsija oli ainakin ollut pitkään Thaimaassa – ei ollut tietoa, onko edelleen. Jatkettiin tavoittamisyrityksiä ja Ana lupasi käydä myös kaverinsa (urakoitsijan) oven takana. Huhtikuussakaan ei kuulunut mitään eikä kukaan tavoittanut sähköpostilla tai puhelimitse, mutta toukokuussa urakoitsija kaiketi heräsi talvihorroksestaan. Hän lupasi toimittaa viimeisen laskun sekä tulla viikolla 21 toukokuussa tekemään sovitut korjaukset. 

Tuli viikko 21, mutta urakoitsija tai viimeinen lasku eivät perille löytäneet. Kohta ollaan taas juhannuksessa ja muu hallitus on ihmeissään, että mitenhän tässä nyt näin kävi. Rakennusaikaista vakuutta ei vaadittu, koska urakoitsija oli hyvä tyyppi eikä viitsi hänen rahojaan turhanpäiten panttailla (#202). Takuuajan vakuutta ei ole asetettu eikä sovittuja korjauksia tehty. Viimeistä laskua odotellaan edelleen ja kuukausittain maksetaan mukavaa summaa korkojen muodossa 185 000 euron limiittitilistä, jota nyt joudutaan pitämään voimassa niin kauan, että urakoitsija viitsii viimeisen laskunsa toimittaa. 

Tekisi mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Mutta en vaivaudu edes sanomaan.