Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 6. lokakuuta 2016

#63: Pieni pako paratiisiin


Jiin loma loppui heinäkuun puolessa välissä. Heinäkuu oli lämmin ja päätimmekin yrittää nauttia kesästä sen, mitä nautittavissa oli. Jiin Mummilla on pieni siirtolapuutarhamökki ja mietimme, että voisimme asua siellä jonkun aikaa. Mummikin vietti siellä aikaa, joten punkkapaikat pienessä mökissä olivat rajalliset. Jiin piti käydä myös töissä, joten päätimme, että pakkaan lapset mukaani ja lähden mökille Mummin kanssa. Jii olisi siellä päivisin meidän kanssamme, mutta yöksi hän lähtisi muualle yöksi, koska työmatka muodostuisi haasteelliseksi puutarhamökiltä.


Olimme majailleet juhannuksen mökkeilyn jälkeen äitini luona, mutta Jii halusi antaa hänellekin muutaman päivän omaa rauhaa. Kotiinkaan ei mitään asiaa ollut, kun makuuhuoneet oli vuorattu kylpyhuoneen ja saunan kalusteilla eikä juoksevaa vettä ollut lainkaan. Koti sijaitsi kuitenkin Jiin työpaikkaan nähden ihanteellisessa paikassa, joten Jii pystytti teltan unelma-asuntomme takapihalle ja vietti yönsä siellä. Maailman ihanin naapurimme Roosa antoi asuntonsa käyttöömme, että pääsemme kotona käydessämme vessaan tai tarvittaessa suihkuun. Roosan asunto oli myynnissä ja kesän aikana tyhjillään.

Jos ei meille muuten kuulunut erityisen hyvää, niin oli meillä ainakin Suomen kallein leirintäalue. Vai mitä mieltä olette reilut 300 000 euroa maksaneesta telttapaikasta? Myyntimies oli lähetellyt meille terveisiä milloin Maltalta ja milloin Krakovasta tai jostain muualta päin maailmaa samalla, kun me olimme ilman kotia. Minäkin päätin vastavuoroisesti toimittaa hänelle terveiset 300 000 euron leirintäalueelta oikein kuvan kera, mutta Myyntimies ei tainnut lämmetä – ei edes kiittänyt.

Elämä puutarhamökillä oli rentouttavaa. Yhtenä aamuna tunsin itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin. Minulla oli mielettömän onnellinen olo aamulla: ympärillä kuuluivat kaupungin äänet, mutta puutarha sulki meidät rauhalliseen syleilyynsä. Aurinko paahtoi jo aikaisin, mutta ilma oli raikas: nurmelle nousi kastetta, linnut lauloivat, kukat loistivat väriloistossaan. Ama tuumasi aamukävelyllä vessaan, miten mukava täällä on kahdestaan kävellä, on niin rauhallista ja hiljaista. Hetkeksi kaikki muu jäi ulkopuolelle ja sain nauttia vain tästä ja nyt. 

Tässä vähän valokuvasatoa kesäparatiisista:



Aamupalalla



Mökkikylä aamuauringossa

Mökkitunnelmaa iltahämärässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti