Palataan sitten taas ruoka-asioiden pariin. Kuten aiemmin
kerroin, syön siksi, kun on pakko. Olen aina ajatellut, että on pääasia, että
syön jotain. Saatoin käydä hyvällä omallatunnolla Mc Donald’sissa, kun ajattelin,
että pääasia on, että syön, vaikka vähän epäterveellisesti söisinkin. Onhan
siellä hampurilaisateriassa salaattia, tomaattia, viljaa, maitotuotetta, lihaa
ja ranskalaisissa vielä perunaakin, vaikka kaikki onkin kääritty vähän
epäterveelliseen pakettiin.
Muita mieleen jääneitä ajatuksia oli muun muassa: ei mitään
voi syödä, koska tutkimusten mukaan kaikki tappaa ja aiheuttaa syöpää; kuolemme
jokainen joka tapauksessa; yksittäisenä kuluttajana valinnoillani ei ole
vaikutusta suureen elintarviketeollisuuteen ja ehkä tärkeimpänä: ei yhteiskunta
voisi antaa elintarviketeollisuuden syöttää meille epäterveellistä ruokaa.
Syksystä lähtien olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen,
mitä syön ja mitä perheemme syö. Tietoisuus siitä, mitä kaikkea
elintarviketeollisuus oikeasti ruoalle tekee ennen kuin se päätyy lautasellemme,
on muuttanut perheemme ruokailutottumuksiamme huomattavasti. Puhtaat
elintarvikkeet eivät aiheuta syöpää, mutta monet lisäaineet ja ennen kaikkea
usean lisäaineen yhdistelmät ovat monelta osin tutkimattomia tai haitalliseksi
havaittuja.
Nykyisin jätän mieluummin syömättä kuin syön huonoa ruokaa. Elimistö
toki tarvitsee ravintoa, mutta syömällä jotain lisäainemoskaa, aiheutan
luultavasti elimistölleni enemmän hallaa kuin vaikka puolen päivän paastolla. Loppupeleissä
minua ei myöskään kiinnosta, onko valinnoillani yhteiskunnallista vaikutusta
vai ei. Pidän huolta perheeni ja itseni hyvinvoinnista, mikä on minulle
tärkeintä. Jos siinä samalla saan herätettyä elintarviketeollisuutta parempaan
suuntaan, olen toki tyytyväinen.
Petos lautasella -kirja ravistelee hereille ja kunnolla heti
alkumetreillä. Jokainen meistä on varmasti törmännyt kaupassa erilaisiin
savustettuihin lihatuotteisiin. Paketin päällä voi olla houkuttelevan näköisesti
savustusmenetelmää kuvaavamassa esimerkiksi avotuli ja siinä liha kauniisti
aromia saamassa. Todellisuudessa moni tuote saa makunsa savuaromista eli
lisäaineista. Moni tuote menettää makuaan, kun niitä teollisen prosessin
yhteydessä täydennetään erilaisilla kemiallisilla aineilla ja jatketaan
vedellä.
Elintarviketeollisuus on saanut avukseen yhtiöitä, jotka
keskittyvät täysin keinotekoisten makujen tuottamiseen. Väärennettyjen aromien
markkinoilla vuosituotot olivat vuonna 2008 noin 4 miljardia euroa ja voitte olla
varmoja, ettei luku ainakaan alaspäin ole tuon jälkeen tippunut. Yksi väärennettyjen
aromien markkinoilla toimiva suuri peluri on yhdysvaltalainen Red Arrow
International, jolla on asiakkaita kaikkialla maailmassa. Yhtiön
tuoteluetteloon kuuluvat muun muassa erilaiset savuaromit. Näitä ovat vaikkapa
Grillin’ 2056, joka jäljittelee kaasugrillissä grillatun lihan makua; Grillin’
2055, joka luo mielikuvan puuhiilillä grillatusta lihasta sekä Grillin’ 2057,
joka muistuttaa avotulella paahdettua lihaa. Lisäksi löytyy hiiligrilliä
jäljittelevä voimakas maku tai vaikkapa Grill Scraping flavor 1051, joka antaa
aidon tunnelman takaamiseksi hienoisen tuhkan maun.
Maku ei ole kaikki kaikessa vaan myös ulkonäön täytyy
vahvistaa mielikuvaa perinteisesti valmistetusta savutuotteesta. Tätä varten
lisäainemarkkinoilta löytyy omat aineensa myös lihan ruskistamiseen.
Lisäaineilla voidaan säätää ruskistumisen astevaihteluja ja jopa aidon näköisten
grilliraitojen tekeminen puhtaasti kemialliseen reaktioon perustuen on nykyään
mahdollista.
Tämä oli esimerkki savustetuista tuotteista. Täysin mitätön
raapaisu, jos mietitään koko elintarviketeollisuuden pelikenttää. Jos
pelkästään savustetuissa lihatuotteissa ollaan näin pitkällä, millaisen arvelette
tilanteen olevan einesruoissa, kastikkeissa, marinadeissa, mausteseoksissa? Voin
kertoa, että ei parempi. Paitsi lisäainevalmistajien näkökulmasta.
Lisäaineista saisi kirjoitettua varmaan 600-sivuisen
opuksen, jos jaksaisi ja ehtisi. Ja minä en edes tiedä niistä vielä paljon
mitään. Olen innostunut asiaa nyt paremmin tutkimaan ja siitä syystä tekin
joudutte välillä näitä palopuheitani lukemaan. Yritän ajoittain nostella esiin asiaan
liittyviä aiheita, joista uskon olevan kaikille hyötyä.
Kerroin jo aiemmin, että syömme keskimäärin vuodessa 6-7
kiloa lisäaineita, joka on aivan käsittämätön määrä. Kun katsoo esimerkiksi
monessa perheessä suositun FUN Lightin appelsiininmakuisen juomatiivisteen
tuoteselostetta, ei määrä välttämättä tunnu enää niin uskomattomalta. FUN Light
(joka ei muuten ole mehua, vaikka mehuhyllyn lähettyvillä tarjolla onkin),
sisältää seuraavia ainesosia: Vesi, E296, E331, E414, E444, E415, aspartaami,
asesulfaami K, E202, aromi, E300, E160a. Ainoa aito ainesosa on vesi, kaikki
muu on aromia ja lisäainetta. Ei edes pisaraa aitoa appelsiinia.
Entinen minäni saattoi ehkä ajatella, että jälkiruoaksi
nautittu pikaruokalan mansikkapirtelö on toki epäterveellinen, mutta saahan
siitä edes pienen annoksen marjoja, joita pitäisi joka päivä nautiskella.
Burger Kingin mansikkapirtelö saa kuitenkin mansikanmakunsa seuraavista
ainesosista: Amyyliasetaatti, amyylibutyraatti, amyylivaleraatti, anetoli,
anisyyliformiaatti, bentsyyliasetaatti,bentsyyli-isobutyraatti, voihappo,
kinnamyyli-isobutyraatti, kinnamyylivaleraatti, eteerinen konjakkiöljy,
diasetyyli, dipropyyliketoni, etyyliasetaatti, etyyliamyyliketoni,
etyylibutyraatti, etyylikinnamaatti, etyyliheptanoaatti, etyyliheptylaatti,
etyylilaktaatti, etyylimetyylifenyyliglysidaatti, etyylinitraatti,
etyylipropionaatti, etyylivaleraatti, heliotropiini, hydroksifenyyli-2-butanoni
(10-prosenttisena alkoholiliuoksena), alfa-jononi, isobutyyliantranilaatti,
isobutyylibutyraatti, eteerinen sitruunaöljy, maltoli, 4-metyyliasetofenoni,
metyyliantranilaatti, metyylibentsoaatti, metyylikinnamaatti,
metyyliheptiinikarbonaatti, metyylinaftyyliketoni, metyylisalisylaatti,
eteerinen minttuöljy, eteerinen neroliöljy, neroliini, neryyli-isobutyraatti,
kurjenmiekkaöljy (eli ”orvokinjuuriöljy”), fenetyylialkoholi, ruusu,
rommieetteri, gamma-undekalaktoni, vanilliini ja liuotin. Ne ravintoympyrän
marjat eivät ehkä meinanneet ihan tätä.
Suosittelen jokaista miettimään, mitä haluaa elimistölleen
tarjota ja mistä haluaa maksaa. Annammeko elintarviketeollisuuden syöttää
meille pelkkiä aromeja ja lisäaineilla aikaansaatuja makuja vai vaadimmeko
aidon ruoan makua? Otapa ensi kerralla kaupassa joku tuote käteesi ja tutustu
sen sisältöön. Mitä lyhyempi tuoteseloste, todennäköisesti sen aidompi tuote.
Jos tuoteseloste pitää kovasti sisällään ainesosia, joita ei osaa edes lausua,
kannattaa miettiä, haluaako niitä elimistöönsäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti