Mistä Home Story kertoo?

Blogi alkoi mietteistäni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta asunnosta. Miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja mitä kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitää ja kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa? Vahinko on korjattu, mutta story goes on...

Ensimmäiset tekstit kertovat unelma-asunnon löytämisestä, asuntokaupoista ja elämästä muuton jälkeen. Tekstistä 29 eteenpäin käsitellään vesivahinkoa ja sen kartoittamista. Tekstistä 54 päästään vahingon korjaamiseen, joka päättyy tekstiin 92, kun urakoitsija jättää avaimet pöydälle. Sen jälkeen (kuten jo vaihtelevasti aiemminkin) käsitellään sekalaisesti vikalistakorjauksia, ongelmia taloyhtiön kanssa, riitaa asunnonmyyjän kanssa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa mukaan! :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

#148: Makuasioita vol. 5: Lisäaineryhmät ja niiden tarkoitus


Osa elintarvikkeiden lisäaineista on niin yleisiä, ettei niitä meinaa edes tunnistaa lisäaineiksi. Myönnän, että olen lukuisia kertoja törmännyt tuoteselosteissa esimerkiksi muunnettuun tärkkelykseen ja lesitiiniin, jotka tuntuvat olevan niin yleisiä, että olen kuvitellut niiden olevan pakollinen ainesosa käytännössä kaikkea suuhun pantavaa.

Toinen itsenäni hämmentävä asia on ”lisäaineettomat” elintarvikkeet, joiden tuoteselosteet sisältävät kuitenkin yhtä sun toista omasta mielestäni lisäaineeksi luokiteltavaa ainesosaa. Varsinkin leikkeleosasto on kunnostautunut tässä asiassa ja tarjolla on esimerkiksi HK:n lisäaineeton palvikinkku tai Huhtahyvän lisäaineeton kinkkuleike. Tuoteselosteissa vilahtelee kuitenkin perunatärkkelys, aromit, vesi, mausteuutteet, acerolauute, luontainen aromi, hydrolysoitu kasviproteiini, rapsiöljy ja mausteet, joten millä perusteella tuotetta saa lisäaineettomana mainostaa? Toinen jo pidempään yleistynyt ilmaus on ”ilman turhia lisäaineita”, joka minua jopa vähän huvittaa.

Olen suunnitellut leikkelelihasta luopumista kokonaan, mutta Jii vierastaa ajatusta. Marisin jo aiemmin leikkeleiden surkeista lihapitoisuuksista, mutta jossain määrin positiivinen löytö oli Lidlin kalkkunafileeleike, jonka lihapitoisuus on peräti 97 prosenttia. Loput 3 prosenttia ovat suola, mausteet, rypälesokeri, hydrolysoitu kasviproteiini (maissi, rapsi), stabilointiaineet (difosfaatit, natriumsitraatit), happamuudensäätöaine (natriumasetaatti), hapettumisenestoaine (natriumerytorbaatti), säilöntäaine (natriumnitriitti). Minulle on vielä vähän mysteeri, onko parempi syödä korkean lihapitoisuuden tuotetta useilla lisäaineilla vai vähemmän lihaisaa tuotetta vähemmillä lisäaineilla. Toistaiseksi olen nostanut tuon lihapitoisuuden kärkeen ja kieltämättä tuo Lidlin leike omaan suuhun parhaimmalta myös maistuu.

Keräsin tähän muutamasta lähteestä vielä vähän karkeaa lisäainejaottelua sekä eri lisäaineiden tarkoitusta. Itselleni lisäaineryhmät olivat tuoteselosteista tuttuja, mutta ikinä en ole niiden perimmäistä tarkoitusta enempää ajatellut.

Arominvahventeet: Arominvahventeen tehtävä on saada makuaisti tulkitsemaan elintarvike maukkaammaksi kuin se olisi sen valmistukseen käytettyjen köyhien ainesosien perusteella. Jos elintarvike on liian vähäisten ainesosien tai kovakouraisen tuotantoprosessin vuoksi maultaan huonoa eikä mausteet riitä saamaan siitä riittävän maukasta, valmistaja joutuu turvautumaan arominvahventeisiin. Tavallisin on natriumglutamaatti (E 621), jota on sen terveyshaittojen takia alettu karttamaan. Tilalla käytetään usein hiivauutetta.

Aromit: Aromien tehtävänä on luontaisten makujen jäljitteleminen tai makuelämyksen korostaminen. Ensimmäinen on tarpeen, kun tuote sisältää lähinnä tärkkelystä, rasvaa ja ehkä makeutusaineita tai sokeria. Makuelämystä taas täytyy korostaa, jos ruoan maku on liian laimea luonnollisten raaka-aineiden heikkolaatuisuuden tai vähäisyyden vuoksi. Aromit luokitellaan yleensä keinotekoisiin, luontaisten kaltaisiin sekä luontaisiin aromeihin. Rajanveto perustuu enemmän aromin valmistustapaan kuin siihen, mitä aineet sisältävät. Keinotekoiset ja luontaisten aromien kemiallinen koostumus on joskus täysin sama.

Emulgointi- ja stabilointiaineet: Emulgointiaineella saadaan tasainen seos esimerkiksi öljystä ja vedestä tai muista aineista, jotka eivät yleensä sekoitu keskenään. Stabilointiaine huolehtii siitä, että tämä seos säilyy koko tuotantoprosessin ajan. Tavallisin emulgointiaine on lesitiini, jota käytetään lukuisissa tuotteissa (muun muassa suklaassa, leivonnaisissa, huulipunissa, saippuoissa). Lesitiiniä eristetään kasveista, eläimistä, kananmunien keltuaisesta tai eläinten (sika, nauta, poro) aivoista, selkäytimestä ja keuhkoista.

Hapettumisenestoaineet: Hapettumisenestoaineella lisätään elintarvikkeen säilyvyyttä estämällä rasvan härskiintymistä ja värin ja maun muutoksia niiden joutuessa tekemisiin hapen kanssa. Pääasiassa kaikki valmistetaan synteettisesti, vaikka esimerkiksi askorbiinihappoa (E 300) esiintyy luontaisesti hedelmissä ja vihanneksissa. Monissa rasvoja sisältävissä teollisissa tuotteissa sekä jauhotuotteissa, lisäravinteissa ja purukumissa esiintyy kiistanalaista butyylihydroksianisolia (E 320) sekä butyylihydroksitolueenia (E 321).

Kuten sanottu, opiskeltavaa riittää vielä. Enkä minä aio miksikään ruokahihhuliksi alkaa (vaikka äiti minua ituhemmoksi haukkuukin), mutta hieman kriittisemmän lähestymistavan olen elintarviketeollisuutta kohtaan ottanut. Muutama kaverikin on huolissaan, mitä minulle uskaltaa tarjota, kun olen alkanut niin tarkaksi. Syön edelleen ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta tietoisuus vaikuttaa ennen kaikkea omiin valintoihini kaupassa.

Asioilla on monta puolta, kuten tästä Reijo Raatikaisen tekstistäkin voi huomata. Kaupassa valitsen kuitenkin mieluummin luomun luonnonjogurtin, jonka ainesosaluettelossa komeilevat vain pastöroitu luomumaito ja hapate kuin saman valmistajan hedelmäpommin, jonka ainesosaluettelosta löytyvät pastöroitu maito, sokeri 5,6 %, persikka 4 %, vadelma 1 %, aprikoosi 1 %, sakeuttamisaineet (muunnettu maissitärkkelys, guarkumi), väri (seljanmarjatiiviste), aromit, hapate ja D-vitamiini. Miksiköhän jogurtin nimi on muuten hedelmäpommi? Sokeria on sama määrä, joten yhtä osuva voisi olla sokeripommi. Vaan menisiköhän samalla tavalla enää kaupaksi?

Nyt loppuu lisäainehöpinät vähäksi aikaa :) Huomenna kerron teille tapahtumarikkaasta viikonlopustani – siinä sitä oli taas käänteitä kerrakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti