#153: Face-to-face Myyntimiehen kanssa

Niinhän sitä sanotaan, että kun kaikista vähiten odottaa, se osuu kohdalle. Olin tyystin unohtanut, että olen Myyntimiehen kanssa samassa työpaikassa ja eilen tuo kauan ”odotettu” kohtaaminen tapahtui. Työpisteeni sijaitsee niin, että lasiseinien läpi näen toimistolle tulevat ihmiset. Istuin koneen ääressä valmistautumassa maanantaipalaveriin, kun havahduin isokokoiseen hahmoon kiitämässä toimiston ovelta neuvotteluhuoneeseen.

Jäin miettimään, että näinkö oikein. Oliko tuo pikaisesti neuvotteluhuoneeseen takki päällä sännännyt kaveri todella Myyntimies. Ennen vanhaan hänen saapumistaan oli vaikea olla huomaamatta, mutta nyt sisääntulijan henkilöllisyys jäi aavistuksen epävarmaksi. Kello läheni palaverin alkua, joten keräsin tavarani ja kävelin neuvotteluhuoneeseen. Ja siinä se oli: ensimmäinen kohtaaminen Myyntimiehen kanssa yli vuoteen. Tai voiko sitä nyt kohtaamiseksi sanoa: Myyntimies oli kääntänyt tuolin ja istui selin ovea kohti. Se oli sellainen face-to-back -kohtaaminen.   

Ystävällisesti kollegat olivat sijoittuneet niin, ettei minulle jäänyt muita vaihtoehtoja kuin jäädä Myyntimiehen selän taakse tai mennä hänen eteensä. Kannoin tavarani hänen viereensä ja istuuduin alas, mutta Myyntimies ei kääntynyt edes vahingossa katsomaan, miten olimme sijoittuneet. Havainnollistaakseni asetelmaa, lainasin illalla lasten duploja ja kuvasin teille palaverin kulun. Myyntimies on tuo keltahattuinen kaveri ja minä olen mustahiuksinen neiti vaaleanpunaisissa vaatteissa.

1. Astuin aavistuksen jännittyneenä neuvotteluhuoneeseen. 

2. Huomasin heti Myyntimiehen istuvan selkä muihin päin. Katsoin läpi vapaat paikat. Muut paikat olivat varattuna, joten asetuin Myyntimiehen viereen.

3. Myyntimies istui tuoleinensa koko palaverin selin muihin. Vastasi, jos jotain kysyttiin, mutta muuten oli hiljaista miestä.

4. Palaverin päätyttyä Myyntimies jäi neuvotteluhuoneeseen istumaan. Sivusilmällä huomasin myöhemmin, kuinka hän liukeni huomaamattomasti toimistolta eikä häntä sen koommin näkynyt. 

Moni on miettinyt, miten ensimmäinen kohtaaminen sujuu: tervehtiikö Myyntimies, katsooko silmiin, sanooko jotain ja toimitusjohtajamme toivoi, ettei mene ensikohtaaminen tappeluksi. Valitettavasti kohtaamisesta ei nyt kovin värikästä tarinaa saa kerrottua. En tiedä, voiko tätä nyt edes kohtaamiseksi sanoa, kun en tosiaan nähnyt kuin herran selän ja vähän taisin sivusilmällä vilkaista niskaa.

Omalta osaltani kohtaaminen ei tuntunut miltään. En yksinkertaisesti tuntenut yhtään mitään. Välillä vieressä murjottava selkä hieman huvitti, mutta enimmäkseen koko tilanne vain ihmetytti. Jos on omasta mielestään toiminut täysin oikein ja asianajajan välityksellä uskaltaa esittää väitettä, jos jonkinlaista, niin miksei uskalla katsoa silmiin ja tervehtiä? Ehkä ei vaan halunnut tai jaksanut.

Töihin paluustani on nyt viisi viikkoa. Myyntimies ei ole koko aikana käynyt työpisteellään, joka on muuten ihan omani vieressä. Olemme samassa huoneessa, mutta välissämme on yksi kulma. Kulma tosin on ikkunaa molemmin puolin, joten katsekontaktia siinä ei pysty välttämään. Katsotaan, josko tuo ensi viikolla uskaltautuisi vaikka ihan työpisteelle asti.

Lopuksi vielä lämpimät ystävänpäivätoivotukset kaikille! Muistakaa välittää toisistanne ja olla ystävällisiä toisillenne ❤

Ilman huumoria elämä on tylsää,
ilman rohkeutta elämä on vaikeaa,
ilman rakkautta elämä on toivotonta,
ilman ystäviä elämä on mahdotonta.