Muistin viikonloppuna, etten tainnut kertoa viime viikon neurologikäynnistä teille mitään. Kävin siis keskiviikkona neurologin vastaanotolla, johon edellisviikolla sain työterveyslääkäriltä lähetteen. Neurologi kartoitti päänsärkyhistoriaa tarkasti ja teki paljon erilaisia testejä. Neurologi haluaa vielä sulkea pois aivoverenvuodon mahdollisuuden, joten menen tämän viikon sunnuntaina magneettikuvaukseen. Lääkäri epäili enemmän kuitenkin virusperäistä aivokalvontulehdusta.
Särky ja huono olo loppuivat viikko sitten yhtä nopeasti
kuin alkoivatkin. Maanantaina oli ensimmäinen täysin normaali päivä ja tuntui
ihan uskomattomalta, kun kolme viikkoa kestäneet päänsärky ja huimaus olivat
ohi. Olin kuin uudestisyntynyt. Ensin oli helpottavaa saada oireille diagnoosi,
mutta samalla tuo aivokalvontulehdus kyllä pelästyttikin. Aivoverenvuodosta
puhumattakaan, mutta olen päättänyt, että siitä tässä nyt ei ole kyse.
Torstaina pääsin palamaan töihin. Kahden päivän työviikko
meni huikean nopeasti ja elin perjantain ihan tiistaitunnelmissa. Illalla oli
iloinen yllätys havahtua siihen, että viikonloppu todella alkoi. Jii lähti
illalla treeneihin ja minä jäi kylvettämään lapsia. Siinä kylvetellessä heräsi
ajatus, että voisin itsekin rentoutua rankan viikon (heh) jälkeen porekylvyssä.
Kun lapset olivat aikansa pulikoineet, hoidimme iltatoimet
ja laitoin heidät iltasadun kera nukkumaan. Ilta meni mukavasti ja vielä oli
hyvän aikaa ennen kuin Jii oli tulossa. Laitoin veden valumaan ammeeseen ja
odotellessa sytyttelin kynttilöitä. Päätin nauttia lasillisen samppanjaa kylvyn
lomassa. Kruunasin poreilut laittamalla taustalle vielä musiikkia ja
kuinka ollakaan: Youtube ehdotti minulle juuri samalla hetkellä kuunneltavaksi
nuoruusvuosien idolin Ville Valon tulkitsemana kappaletta ”Olet mun kaikuluotain”
[on muuten äärimmäisen tyhmä biisin nimi, mutta ei takerruta siihen.
Alkuperäinen ”Annie’s song” oli meidän häävalssimme]. Hetki oli ihan luvattoman täydellinen, eikö teistäkin?
Vielä ennen pulahtamista päivitin Facebookiin tunnelmallisen
kuvan kylvystä ja sitten oli valmista. Moni Facebookissa kuvan nähnyt olisi
varmaan vaihtanut mielellään kanssani paikkaa perjantai-iltana. Mutta eihän se
nyt todellakaan niin täydellisesti mennyt.
Ensi kerralla, kun keksin lapsia kylvetellessä mennä itsekin
kylpyyn, yritän muistaa rajallisen lämpimän vetemme. Vaikka varaaja on
300-litrainen, se ei täytä kovin suuria kylpylämitoituksia. Siitä riittää kyllä
ammeellinen, jos toinen, mutta täytin lapsille ammeen ainakin kolme kertaa, kun
vettä lensi välillä enemmän laitojen ulkopuolelle kuin mitä sisällä oli.
Varaaja on laitettu lämpenemään yösähköllä, joten edes aavistuksenomainen aivotoiminta
olisi voinut hommassa olla mukana.
Tunnelman rikkoutuminen näkyi ja kuului varmasti
naapuritaloon asti, kun sipsuttelin ammeen vierelle ja laskin jalkani veteen.
Avantouintia rakastavanakaan en nauttinut tunteesta hetkeäkään. Vetäisin
jalkani vauhdilla ammeesta ja kirosin. Siinä minä tuijotin 360-litraista pinkkinä
hohtavaa avantoani ja mietin, että mitähän sitten.
Ammeessa on vedenlämmitin, joten käänsin poreet päälle ja
päätin odotella veden lämpenemistä. Villen ääni alkoi ärsyttää, joten jätin
Villen kaikuluotaimineen Youtuben syövereihin. Vartin verran pyörin
kylpyhuoneessa ympyrää ja naureskelin, että onhan tämäkin taas.
En jaksanut enää odottaa, joten päätin kavuta ammeeseen.
Näky oli varmasti koominen, kun täristen yritin kestää jäistä vettä ja
laskeutua ammeessa alaspäin. Vesi oli niin kylmää, että jäin polvilleen
tutisemaan keskelle ammetta. Päätin hörpätä kulauksen samppanjaa, mutta
jääkylmä kuplajuoma vain pisteli muutenkin jäisessä kropassani. Todella
luksusta.
Minulla oli kylpylukemista ja ajattelin, että keskittymällä
lukemiseen en huomaisi kylmän veden vaikutusta. Otin kirjan käteen ja avasin
sen kirjanmerkin kohdalta. Kirjanmerkkinä toimiva kirjaston eräpäiväkuitti
tipahti sivujen välistä ammeeseen ja täysillä huutavat poreet nappasivat sen
mukaansa. Kuitti hajosi tuossa tuokiossa pieneksi silpuksi. Annoin olla ja
yritin alkaa lukea, mutta hitot siitä mitään tullut pimeässä kynttilänvalossa.
Koko homma meni ihan niin kuin lapsia kylvetellessä haaveilin.
Aikani siinä sähellettyä Jiikin ehti kotiin. Pahoittelin,
että käytin kaiken lämpimän veden, joten treenihiet lähtivät jääkylmän suihkun
alla. Pikkuhiljaa 360 litraa jääkylmää vettä oli sen verran kiertänyt
vedenlämmittimen kautta, että vesikin alkoi oikeasti olla jo lämmintä. Ihan
mukavat kylvyt saimme lopulta otettua ja rentoutunein mielin kömmimme puolen
yön jälkeen nukkumaan.
Postaus venyy taas luvattoman pitkäksi, jos yritän tähän
koko viikonlopun mahduttaa, joten yritän vielä illalla laittaa jatko-osan
tulemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti