#38: Perjantai 13. päivä

Vahinkokartoitus X Oy piikkasi kylpyhuoneen lattiaa vahinkoalueelta kolme päivää. Perjantaina 13. päivä oli tarkoitus tehdä putkille koeponnistus, jolloin putken vuotokohta selviäisi. Sen jälkeen selviäisi vahingon koko laajuus, kuivatustarve sekä jonkinlainen aikatauluarvio kotiin pääsylle. Jussi ja Jarmo arvelivat remontin valmistumisen menevän juhannukseen. Laskeskelin, että siihen on 1,5 kuukautta. Kesää olisi kuitenkin vielä mukavasti jäljellä juhannuksen jälkeenkin.

Olin hyväksynyt, että yliopiston opiskelupaikka jää minulla suurella todennäköisyydellä tänä vuonna haaveeksi. En kuitenkaan luovuttanut kokonaan ja Jii tsemppasi yrittämään parhaani kaikesta huolimatta. Aikaa pääsykokeeseen oli jäljellä kaksi viikkoa. Päätin, että se riittäisi. Jos luen erittäin tehokkaasti, minulla on vielä pieni mahdollisuus. Päätin, että perjantaina 13. päivä aloitan loppukirin: varasin heti aamuksi hierojan ja hierojalta minun oli tarkoitus mennä kirjastoon lukemaan. Lukuaikaa oli takana yli kuukausi, mutta olin ensimmäistä kertaa pääsemässä kirjastoon lukemaan.

Sain läheisiltäni syntymäpäivälahjaksi viiden kerran hierontalahjakortin. Hierojalla käynti tuli tarpeeseen. Olin niin jumissa ja kasaan käpristynyt, että suoristusta olisi myöhemmin joutunut kokeilemaan todennäköisesti katujyrällä. Hierojalta lähtiessäni askel oli kevyt ja hypähtelin hyvillä mielin kohti kirjastoa. Hieronta sai veren kiertämään ja koko maailman näytti kirkkaammalta.

Matkalla vakuutusmeklari soitti. Koeponnistus putkille oli tehty ja putket olivat kunnossa. Mitään putkivuotoa ei ollut. Vesivahingon syyksi todettiin seinä-lattialiitoksen välinen sauma, johon on silikonit jätetty vetämättä sekä tiivistämättömät putkiläpiviennit lämminvesivaraajalle. En voinut uskoa korviani.

Kukaan ei ottanut kantaa siihen, mistä vesi oli saumaan ja läpivienteihin päässyt. Lämminvesivaraajasta kyllä puuttui ylipaineen poistovesiletku. Kerran päivässä sihahtava ylipainevesi oli kuitenkin niin vähäistä, että vahingon laajuus huomioon ottaen selitys tuntui uskomattomalta. Varaaja aloitti lämmittämisen kello 23, jolloin ylipainevettä tuli, jos tuli. Suurin osa vedestä valui kaadon myötä lattiakaivoon, joka oli seinästä ja putkiläpivienneistä täysin päinvastaisessa suunnassa.

Kaiken lisäksi lopputulokseen olivat päätyneet kaksi keittiötä kerrostaloon purkamaan tulossa ollutta kaveria, jotka tunnissa totesivat rakenteita avaamatta, että vahinko on lämminvesivaraajan tiivistämättömissä läpivienneissä. Tuntui uskomattomalta, että tätä oli odotettu puolitoista kuukautta.

En voinut käsittää, mikä laukaisi vuodon aprillipäivänä niin, että huomatessani vahingon päivällä kello 14 vettä valui jatkuvana helminauhana pitkin keittiön kaappeja lattialle asti ja valumajälkiä oli näkyvissä useita. Varaajan viimeisimmästä sihahduksesta oli kulunut 15 tuntia. Varaajan alapuoli ja putket olivat havainnon aikana kuivat. Vettä valui alakerrassa koko ajan havainnosta siihen asti, kunnes putkimies tulppasi varaajan syöttöputken keittiössä ja lämmin vesi laitettiin poikki. Valuminen loppui siihen. Nyt minun haluttiin uskovan, ettei putkessa kuitenkaan ollut mitään vikaa.

Vahinkopäivänä vahinkoa tutkivat päivystävä putkimies, saneerausyrityksessä asiantuntijana toimiva kaverimme sekä naapuritalon LVI-insinööri. Jokainen totesi kylpyhuoneen ja varaajan putkien olevan kuivat eikä ongelman katsottu johtuvan lämminvesivaraajasta tai kylpyhuoneesta. Samaan lopputulokseen tulivat tiistaina 5.4. myös Vahinkokartoitus X Oy:n Hasse sekä vakuutusmeklarimme.

Tästä se lähti...

..ja tämän se sai aikaan..

..ja tämän..

..ja tämän.

Vakuutusmeklari oli ehtinyt kääntää kelkkansa 1,5 kuukauden aikana. Aiemmasta poiketen hän piti vahingon syytä nyt vesiselvänä. Hän oli sitä mieltä, että vahinko on alkanut muuttomme jälkeen. Meillä käydessään meklari ei ollut ihan varma, kuka asunnossa oli meitä ennen asunut. Nyt hän piti kuitenkin hyvin todennäköisenä, että meillä on lapsiperheenä ollut varmasti täysin erilaiset vedenkäyttötottumukset kuin asunnossa aiemmin asuneella Myyntimiehellä. Olin kuullut lyhyen ajan sisään niin uskomattomia asioita ja käänteitä, että en jaksanut enää edes yllättyä. Totesin välinpitämättömästi, että voin vannoa, että asunnossa on muuttomme jälkeen käytetty vettä huomattavasti aiempaa vähemmän.

Ensinnäkin kylpyhuone oli sen saastaisuuden ja rikkinäisen suihkun takia käyttämättä yli kaksi viikkoa. Toisen kaksiviikkoisen aikaiset suihkukäynnit oli laskettavissa yhden käden sormilla. Kysyessäni Myyntimieheltä, miten vastikkeeseen sisältyvä vesi oli heillä riittänyt, Myyntimies mainosti, että aina erinomaisesti, vaikka teini on suihkutellut toisinaan viisikin kertaa päivässä. Vakuutusmeklari oli silti sitä mieltä, että varmasti olemme lämmintä vettä lotranneet enemmän kuin Myyntimies. Hän naureskeli, että heillä ainakin pestiin vauvojen pyllyt lämpimällä vedellä vauvojen ollessa pieniä, mutta ei tietysti tiedä meidän tapojamme. Suljin puhelimen.

Kahden viikon lopputsemppi lukemiseen valui jälleen viemäriin. Raahustin kirjaston sijaan takaisin sijaiskotiin kertomaan Jiille tuoreimmat uutiset. Kartoituksen lopputulos tarkoitti sitä, että taloyhtiön vakuutusyhtiö perääntyy ohjuksen tavoin takavasemmalle. Vakuutusyhtiö ei vastaa huonosti toteutetun remontin aiheuttamista vahingoista. Kukapa niistä nyt haluaisi vastata?