#43: Kevätyllätyksiä

Toukokuun lopulla meillä oli taloyhtiössä talkoot. Emme olleet hetkeen käyneet kotona. Oli valloittavaa ajaa asuinalueen läpi ja katsella kevään merkkejä. Kaikkialla vihersi ja koko alue tuntui heränneen lumen alta aivan uuteen eloon. Avasin auton ikkunan ja haistelin ilmaa. Tuoksu toi mieleen mummolan. Mummi ja vaari asuivat aikoinaan samanlaisella pientaloalueella ja keväällä tuoksu oli juuri tällainen.

Hetkeksi minut valtasi mielenrauha ja suljin silmäni. Kuuntelin lintujen laulua ja koin suurta kaipuuta omaan kotiin. Olin onnellinen. Ihmiset laittoivat terasseja ja pihoja kesäkuntoon. Mietin, kuinka ihanaa on jossain vaiheessa päästä kotiin ja nauttia kesästä omalla isolla terassilla. Jii käänsi auton kotitielle ja mieli musteni. Koti lähestyi ja ahdistus kasvoi. Koko talo näytti mustalta ukkospilveltä kaiken kauneuden keskellä. Sisällä ei tunnelma ollut yhtään sen valoisampi. Unelmien koti oli kuin autiotalo.

Muistin, kuinka Myyntimies joulukuussa kehui, että takapiha on kesäisin oikea vihreä keidas. Sitä oli silloin talven harmaudessa vaikea kuvitella eikä uskoa luonut lainkaan takapihalla rönsyilevä ruskea havupuuta muistuttava hirvitys. Myyntimies vannoi sen kesällä kyllä vihertävän. 

Ajattelin mennä ihastelemaan vihreää keidastamme. En yllättynyt lainkaan, että käsityksemme keitaasta erosivat Myyntimiehen kanssa rankasti. Toki leikkaamaton nurmi toi oman lisänsä villiintyneeseen viidakkoon, mutta kyllä puutarha oli kaikessa komeudessaan niin hoitamaton, kun olla voi. Pensaat rehottivat ja kasvoivat sikin sokin ympäri pihaa. Kaikki kasvit olivat päässeet leviämään niin ristiin toistensa kanssa, ettei enää tiennyt, mistä yksi pensas alkoi ja mihin toinen päättyi. Muu piha oli kaiketi nielaissut kaiken lehtivihreän, kun ei havupuuhirvitykselle ollut tänä kesänä riittänyt väriä lainkaan. Siinä se nökötti yhtä ruskeana paikallaan kuin joulukuussakin. 

Myyntimiehellä oli pihan keskellä pieni aitaus koiraa varten. Meinasin jo muuton jälkeen ottaa aitauksen pois, mutta Myyntimiehen siisteyskäsitykseen tutustunut ystäväni totesi, että kannattaa pitää verkko lumien sulamiseen asti, jos hangen alta paljastuu vaikka jotain haisevia yllätyksiä. Ja kyllä minä kiitin ystävääni tästä neuvosta! Lumen sulaminen paljasti iloisesti järjestäytyneet kikkareet. Aidatulta alueelta ne oli helppo kerätä talteen, kun ei tarvinnut arpoa missä kohtaa koiran kakatusrinki oli sijainnut.

Kalusteita jättäessään Myyntimies kertoi kaikkien arvokkaiden ja tyylikkäiden terassi- ja pihakalusteiden jäävän seuraaville asukkaille. Mielenkiinnolla availimme kalusteita pressujen alta. Vaikka montaa mieltä voi Myyntimiehestä olla, niin sitä ei voi kiistää, etteivätkö muutamat huonekalut olisi olleet vähintäänkin hintavia. Tästä syystä kuvittelin, että terassikalusteet oikeasti olisivat laadukkaita.

Loppupeleissä olisin ollut iloisempi, jos terassin ruostunut, ilmastointiteipillä korjattu kokonaisuus olisi lähtenyt Myyntimiehen muuttofirman matkaan, kuten oli käynyt monelle oikeasti tarpeellisellekin tavaralle. Myyntimiehen ylistämä kaasugrilli oli jotain aivan käsittämätöntä. Sillä oli tehty niin huikeita pihvejä ja muita herkkuja, että meinasi ylistyssanat loppua kesken. Ja se oli hyvä, että niitä pihvejä oli tehty – kyseisellä bakteeripesäkkeellä ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä pihvejä enää tulevaisuudessa. Ruosteinen grilli kilpaili ruskean värin herruudesta havupuukuvotuksen vierellä. 

 

Vesivahinkoa selvitellessä tuli muutamaan otteeseen juteltua Myyntimiehen kanssa. Ohimennen kysyin takan toiminnasta. Myyntimies oli kehunut takkaa ja sen tunnelmaa aina sopivan hetken tullen. Olimme pari kertaa ehtineet takkaa polttaa ja takka veti kyllä erinomaisesti. Puita lisätessä takka puski kuitenkin niin sankan savun sisään, että palohälytin huusi joka kerta. Yritimme availla ikkunoita ja ovia, mutta veto kääntyi täysin ympäri, kun takkaluukut aukesivat.

Ihmettelimme, että mitä teemme väärin, kun Myyntimies niin kehui takkaa. Kysyin, kuinka takka veti. Myyntimies kertoi, että takka veti erinomaisesti, se toimi kuin unelma. Ihmettelin asiaa ja kerroin, että meillä savutus saa palohälyttimen soimaan joka kerta. Myyntimies totesi, että joo, kyllä hekin joutuivat ottamaan hälyttimestä aina paristot pois, kun takka oli päällä, mutta muuten toimi hyvin. Niin no…