#55: Kylpyhuoneen suunnittelua

Kylpyhuoneen purkutyöt lähtivät ripeästi käyntiin heinäkuun alussa. Hyvässä lykyssä laattoja tarvittaisiin jo parin viikon päästä, joten järjestimme lomakalenteriin tilaa laattakaupoissa kiertämiselle. Menimme ensimmäisenä urakoitsijan suosittelemaan liikkeeseen, josta he tekevät paljon tilauksia ja alennukset ovat sen mukaisia. Lattialaatta oli helppo valita, löytyi lähes identtinen laatta edellisen kanssa.

Seinälaatta tuotti huomattavasti enemmän päänvaivaa. Yritin etsiä mahdollisimman samanlaista edellisen kanssa tai jonkinlaista luonnonvalkoista, jotta vanhat kalusteet sopisivat niihin ongelmitta. Jii ei halunnut, että kylpyhuoneesta tehdään samanlainen kuin vanha, kun kaikki kerran menee vaihtoon. Tämä siitäkin huolimatta, että Jii piti vanhasta kylpyhuoneesta ja minä en.

En todellakaan ole mikään sisustajaihminen ja vielä vähemmän olen sitä vesivahingon pakottamana tiukalla aikataululla. Valikoiman läpikäynti oli turhauttavaa: vaihtoehtoja oli miljardi, mutta yksikään ei miellyttänyt omaa silmää. Ensimmäisen kiertelyn jälkeen totesin äidille, että en jaksaisi etsiä sopivia laattoja, kun ei ruskeaan lattialaattaan löytynyt mitään järkevää kaveria seinälaataksi. Äiti kysyi, että pitääkö niistä vanhoista kalusteista sitten kynsin hampain pitää kiinni. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä ajatus, että mitä jos niistä luopuisi ja tekisi kylppäristä sittenkin ihan täysin omannäköisensä.

Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan K-Raudan valikoimaan. Pääsimme sisään ja suunnistimme laattaosastolle. Matkalla ohitimme muutaman poreammeen. Kuin sanattomasti sopien pysähdyimme molemmat katsomaan yhtä altaista ja olisin voinut vannoa, että ohitse kulkevat saattoivat kuulla, kuinka samassa tahdissa ajattelimme, että mitäs jos.. Katsoimme toisiamme ja olimme päättäneet, että kyllä sittenkin.

Esillä ollut amme oli mallikappale. Halusimme ammeesta vähän lisätietoja eikä vähiten sen mittoja, että voisimme varmistua, voiko amme edes mahtua meille. Ystävällinen mies tuli meitä neuvomaan, mutta mittanauhaa isompaa apua hänestä ei meille ollut. Tai emme toki tällä myyjällä ammetta mitanneet, mutta hänellä oli lainata meille mitta – tosin sen hakemiseen meni tovi jos toinenkin. Useampi tovi meni siihenkin, kun myyjä yritti vastata kysymyksiimme eikä selvästi tiennyt ammeesta yhtään mitään. Tilanne sai jo koomisiakin piirteitä, kun myyjä halusi olla asiantunteva, mutta avoimeksi jäi kaikki varaosista takuuseen ja asentamisesta ammeen käyttöön asti. Päästimme myyjän piinasta ja varasimme ammeen viikonlopuksi.

Suunnistimme vielä laattaosastolle, mutta Ama ja Olia olivat aika vahvasti sitä mieltä, että päivän rautakauppakiintiö alkaa olla täynnä. Pikainen vilkaisu laattatarjontaan ei johtanut muuhun kuin siihen, että valinnat alkoivat turhauttaa entistä enemmän.

Viikonloppu meni ja ammeen varaus siinä mukana. Suunnitelma tuntui utopistiselta, koska se olisi laittanut koko kylpyhuoneen uuteen uskoon. Jatkoimme laattavalikoimiin tutustumista. Laattakauppa toisensa jälkeen ihmetteli laattakokoa 200x400, jota yritimme etsiä. Joka paikassa oli tarjolla hieman isompaa laattaa ja kokoa 200x400 tarjottiin vain vitivalkoisena kiiltävänä uimahallikaakelina.

Ama valitsi laatat - "harmi", että olivat loppu

Jos en ole sisustusihminen, niin vielä vähemmän ymmärrän trendien päälle. Ja tämän hetkisille laattatrendeille minulla riittää ymmärrystä yhtä paljon kuin kastemadolla jalkapallon pelaamiselle. Kaupasta toiseen oli metritolkulla järisyttävän värisiä, isolla printtikuviolla varustettuja laattakokonaisuuksia, jotka toivat mieleen enemmän opiskelijaelämän aikaiset krapula-aamujen tapaamiset wc-pöntön kanssa kuin unelmieni kylpyhuoneen.

Ei, en halua kylpyhuoneeseeni ”menneen maailman” tuntua enkä halua kokea olevani ”vedenalaisessa maailmassa” kuristumassa merileväköynnöksiin suihkussa käydessäni. En useankaan yrityksen jälkeen ymmärtänyt, miten levottomasti risteilevät kohokuvioiset laatat toisivat kylpyhuoneeseen ”jokaisen toivomaa rauhallisuutta ja selkeälinjaisuutta”, sillä mallikylpyhuoneissa kuviot risteilivät niin, että sai seinästä ottaa tukea, ettei itse pyörinyt mukana.

Urakoitsijan kontakteilta ei meidän laattoja löytynyt, joten suunnistimme Laattapisteeseen. Sieltä saimme erittäin hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Naismyyjä kartoitti mieltymyksemme ja osasi ehdottaa meille sopivia laattoja. Useampi ”ehkä” löytyi, mutta ei vielä the Laattaa. Myymälän perällä oli poistopiste ja aivan viimeisessä nurkassa silmiimme säihkyi upea vaalea laatta. Oli sanomattakin selvää, että laattamme oli löytynyt. Hinta oli lähes 90 euroa neliöltä, mutta poistotuotteena laatasta sai 40 prosenttia alennusta. Hinta oli edelleen suolainen, mutta laatta iski silmään molemmille saman tien, joten päätimme, että olemme raskaan prosessin kunniaksi ansainneet nämä. Myyjä tarkisti meille laattatilanteen ja varastosta löytyi laattaa muutama kymmenen neliötä. Emme tienneet vielä laattatarvetta, mutta lupasimme selvittää sen pikapuoliin.

The Laatta

Jii tapasi urakoitsijan laattalöydön jälkeen ja kertoi valitsemastamme laatasta. Me emme laatasta ymmärtäneet muuta kuin sen upean värin ja kauniin, rauhallisen aaltokuvion. Laatan koko 300x900 oli kuitenkin urakoitsijalle liikaa. Hän kertoi, että laatta vaatii järjettömät pohjatyöt ja luotisuoran seinän. Tasoitustöihin menisi siinä määrin aikaa, että hintalappu lisätyöstä olisi 100 euroa neliöltä. Olimme todella masentuneita: vaikka olimme valmiita maksamaan laatasta hieman enemmän, emme missään nimessä maksa urakkaan kuuluvien pohjatöiden lisäksi vielä 3000 euroa ylimääräistä! Usean päivän turhautuneisuus vaihtui hetkeksi iloon, mutta jysähti turhautuneisuuden puolelle sellaisella vauhdilla, että hetken aikaa ajattelin, että jätetään laatoittamatta koko p… pesuhuone.