#42: Tutkimista toistamiseen

Toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin ja mietimme, että voisimme ehkä muuttaa asumaan siskoni mökille. Sijaiskodin sijainti kolmannessa kerroksessa oli sekä raskasta että vaarallista. Jouduin kantamaan lapset ja tavarat aina erikseen kerroksesta toiseen enkä kymmenistä ravaamisista huolimatta koskaan keksinyt, mikä on turvallisin ratkaisu: lapset odottavat ylhäällä ja tavarat alhaalla, jolloin riskinä on, että lapset keksivät asunnossa jotain tai tulevat rappusia omatoimisesti alaspäin vai lapset odottavat alhaalla, jolloin lapset lähtevät oma-aloitteisesti ulos tai lähtevät kiipeämään rappusia perääni.

Talossa leijuva tupakansavu oli kaiken lisäksi joka soluun tunkeutuvaa. En ole herkkä hajuille enkä muista koskaan häiriintyneeni tupakansavustakaan, mutta tämä oli jotain käsittämätöntä. Haju tunkeutui asuntoon asti ja leijaili nenään joka kulman takana. Rapussa ilma oli niin tunkkainen, että hengittäminen teki tiukkaa. Lisäksi haju tarttui kaikkeen. Vaunumme alkoivat haista niin tupakalle, että äitini kysyi yhtenä päivänä puistossamme ollessa, että missä ihmeessä vaunujen kanssa on käyty. Tupakankatku leijaili vaunuista, kun vain kävelinkin ohi.

Soitin vakuutusyhtiöömme ja kysyin, onko jotain rajoituksia, jos asunnon sijaan vuokraamme ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun vapaa-ajan asunnon. Oma käsittelijämme ei ollut paikalla, mutta hyvin ystävällinen nuori mies neuvoi minua. Hän kertoi, ettei estettä tälle ole. Kerroin samalla, että asunnossamme tehdään uusi kartoitus seuraavalla viikolla ja toimitan heille lopullisen raportin heti, kun saan sen käsiini. Sovimme käsittelijän kanssa, että olemme uuteen raporttiin asti sijaisasunnossa.

Kysyin samalla korvauksesta, joka meille piti maksaa ajalta ennen sijaisasunnon saantia. Mies totesi, että sen voi maksaa vaikka heti. Hän kysyi, tuliko meille muuttokustannuksia ja kerroin, että muutimme tavarat omalla autolla. Hän kertoi, että niin kilometreistä kuin ajastakin voi saada korvausta, joten hän ehdotti, että ne maksettaisiin kaikki samalla. Olin ymmärtänyt, että kustannuksia korvataan vain esimerkiksi muuttofirman tai vuokrapakettiauton käytöstä, mutta oli erittäin iloinen yllätys kuulla, että myös omasta ajasta ja kilometreistä sai korvausta.

Maanantaina Pyry-Pekka saapui sovitusti kartoittamaan vahinkoa. Kävin ties monettako kertaa koko kuvion läpi. Pyry-Pekka totesi enempiä tutkimuksia tekemättä, että vahingon täytyy olla putkessa. Kerroin, että samaa mieltä ovat kaikki muut paitsi hänen edustamansa kartoitusfirma. Pyry-Pekka ihmetteli tismalleen samoja asioita kuin me itsekin.

Hän ei ollut nähnyt alkuperäistä raporttia eikä tiennyt tilanteestamme mitään, mikä oli ehkä loppupeleissä ihan hyvä. Tosin hän ei tiennyt edes, ketä meillä oli viimeksi käynyt eikä asia meinannut ratketa useallakaan puhelulla. Huolestuin jo tosissani, etteivät Jussi ja Jarmo edes olleet koko yrityksestä, mutta lopulta löysin Pyry-Pekalle heidän nimensä ja hän sai puhelimen päähän jonkun, joka kaverit tunsi. Pyry-Pekka ehdotti, että putket koeponnistettaisiin uudestaan. Koeponnistus sovittiin torstaille 2.6. ja tällä kertaa halusin ehdottomasti olla itse mukana.